Tunnustus. En pahemmin pidä seuraavista juhlista: Uusivuosi, Vappu ja Juhannus. Jokaisen näiden kohdalla kehitän näet itselleni järjettömän stressin siitä, että minulla on pakko olla aivan mahtavat suunnitelmat sille kuinka juhlan vietän. Tämä taas vie minut usein järkkämään hiki hatussa joitakin juhlia, epämääräiselle leirintäalueelle tai tuhlaamaan järkyttävät kasat rahaa peruukkiin, ilmapalloon ja muihin hauskuuden statussymboleihin. Tämän vuoksi olen päättänyt viettää tämän uuden vuoden täsmälleen niin, miten sen oikeastikin haluan viettää (varoitus, edessä jotain erittäin tylsää ja tavallista.) Aion katsella lempisarjojani, mässytellä lettuja ja hengailla poikaystäväni kanssa:)

Ah, tätä ihanuutta! Voin loikoilla koko illan pehmeään kylpytakkiini kääriytyneenä ilman minkäänlaisia paineita hauskanpidosta. Eikä minun tarvitse myöskään seisoa ulkona ihastelemassa raketteja, joista oikeasti keksin jotain ihastelemista vain humalassa:D

Alla illan asuni ja pääasiallinen puuhani;)

Hauskaa vuotta 2008 kaikille tänne eksyneille!

Jonna:)

ps.päivän asuni (ennen lököttelyyn vajoamista) oli seuraava:

toppi – Esprit
neuletakki – ZARA
vyö – Glitter
housut – Vero Moda
saappaat – Gabor

(Ylin kuva : http://www.magnetreps.com/)

Tämä sunnuntai alkoi kirpputorikierroksella ystävän kanssa ja jatkui siitä lounaalle, äidin luo juoruaamaan, toisen ystävän kanssa syömään ja elokuviin. Kerrassaan mukava päivä huolimatta Helsingin ikuisesta marraskuusta ja mummosta, joka vei luottamukseni (mutta siitä myöhemmin).

Kirmasimme siis ystäväni kanssa Vallilan kirpputorille heti yhdeksäksi ja rynniessämme yhtaikaa ovista sisään osui katseemme samaan punaiseen takkiin. Lyhyen neuvottelun jälkeen sovimme, että minä saisin takin mutta ystäväni saisi seuraavan vaatteen/laukun/kirjan/kengät yms. josta kinastelisimme. Vaikka myyjiä oli tänään huomattavasti tavallista vähemmän, oli taas tavaroiden taso huomattavasti tavallista parempi:) Teimme siis molemmat kasan mahtavia ja edullisia löytöjä:) (tai melkein kaikki olivat mahtavia))

Alla minä poseeraamassa uuden takkini ja uuden laukkuni (ruskea) kanssa. Sekä uuden takkini ja ystäväni uuden laukun (vihreä) kanssa (tämä olikin sitten se tavara, jonka kohdalla kaverini vetosi etuosto-oikeuteensa)

Näissä kuvissani takkiparastani puuttuu vielä yksi nappi mutta yllätin itsenikin ja ompelin sen paikalleen heti äidin luokse päästyäni:)

Takki – Second hand 10euroa
Ruskea laukku – Second hand 5 euroa
Vihreä laukku – Second hand 4 euroa

Seuraavaksi katutyylikuva. Kuvassa tosin ystäväni uusien kirpparilöytöjensä (saappaat ja laukku)kanssa.

Aidot “lappityyliset” nahkasaappaat 12 euroa
Aito nahkalaukku 2,5 euroa

Näistä olen molemmista tositosi kade! Kumpa jalkani olisi sen yhden numeron pienempi!
ja miten saatoinkaan vain ohittaa tuon laukun! äh!

Ja nyt sitten mummoon, joka varasti luottamukseni. Näin aluksi. Pidän kovasti vanhuksista ja tulen heidän kanssaan toimeen. Historiafriikkinä näen heidät oivana kurkistusaukkona menneisiin tapahtumiin ja koen heidän elämäänsä värittävät vuosikymmenet kiehtoviksi. Kirpputoreillakin suunnistan usein suloisten mummojen kojulla ja juttelun lomassa teen usein myös kivoja löytöjä. Tänään kiva löytö oli kaunis ruskea mekko, jonka välittömästi ideoin yhteen uuden ruskean vyöni kanssa. Äsken tarvottuani 15 min sateessa kotiin, pääsin vihdoin kokeilemaan ja sovittelemaan uutta löytöäni. Arvatkaapa siis vain hämmästykseni kun mekkoa oikoessani kuului ensimmäinen RITS! Vedin kangasta hitusen erilleen ja kuului: RITS!RATS!RITS! ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Mekko ei edes selvinnyt päälleni saakka!
Tässä kuva havainnollistamaan mekon tämänhetkistä tilannetta:

ÄÄÄÄÄÄH! Olen niin pettynyt! Se mummo todella myi minulle tämän saamattoman tekeleen hymy huulessa. Rahallinen häviö ei ollut sen enempää kuin 2 euroa mutta samperi sentään. kai nyt ihmisillä edes jotain periaatteita pitäisi kaupanteossa olla vaikka kirpputorilla ollaankin?

ARGH! että potuttaa.

-Jonna

ps. ostin vielä kivan käsilaukun mutta mekosta raivostuneena unohdin kuvata sen kokonaan. Siitä kuvaa luvassa myöhemmin:)

Kaksi Pako-jaksoa takana ja olen tässä pikku hiljaa alkanut käsittämään mistä tämä Michael Scofield-innostus on peräisin;)

-Jonna

kuva: http://www4.kotka.fi/koulut/lyla/oppilastoita/eronen_koskela_ruoko/kuvat/scofield.jpg

Tänään pääsin nauttimaan harvinaista herkkua. Pariisissa asuva ystäväni on lomailemassa Suomessa ja vietimme virkitävän päivän toisiamme kehuen, napostellen paketillisen after eight-sulaata ja tulevaa Pariisin matkaani suunnitellen. Sain myös ystävältäni lahjaksi ihanan oranssin huivin ja Sephoran namin tuoksuista aprikoosisuihkushampoota:)

Näissä vaatteissa kyläilin:

Myssy – Glitter ALE!
Takki – Vila
Sukat – Äidin tekemät
Kumisaapasnilkkurit – Mekka

Toppi – Esprit
Neuletakki -ZARA
Vyö – Glitter
Hame – Flash

Rannekoru: (itse väsätty ylimääräisistä helyistä)

Eilen kävin sitten vaihtamassa ihanan punaisen mekkoni pois. Hetken tuumattuani tulin siihen tulokseen, että en vain jaksa juhlia mekon tipahtamisen pelossa;) Itäkeskuksen Zarasta löysin kuitenkin mielestäni vallan ihanan vaihdokkaan. Tämän ruskean kaunottaren kanssa flirttailin varsin vakavasti menneenä syksynä mutta emme ikinä päätyneet samaa matkaa kotiin. Oikean koon osuminen kohdalle alennusmyyntien vilinässä tuntuikin aivan kohtalolta ja uskon ettei tämä jää vain yhden yön jutuksi:)

Mekko – ZARA
Kengät – Second Hand

Lisäksi satuin pistäytymään Glitteriin ja sieltä syliini tipahtivat ihanat uudet nahkahansikkaat ja suloinen myssy. Shoppailunhilintäyrityksistäni huolimatta jouduin ostamaan ne kun yhteishintakin oli vain vaivaiset 12,90.

Ja nyt tämä tyttö aloittaa vihdoinkin paljon hehkutetun Paon katsomisen. Kävin nappaamassa dvd-boksin pikkuveljien hyllystä ja tämän illan jälkeen olen ehkä vähän vähemmän pihalla miksi se Michael Sco…jotain on niin pirun ihana kaikkien mielestä!

-Jonna

Tänään istuskellessani bussissa uppoutuneena ihanaan uuteen kirjaan (Kaikki mitä rakastin, Siri Hustvedt) muistin, että minulla oli tarkoitus kirjoitella toisinaan myös kirjoista. Tämän postauksen aion siis omistaa elämäni elottomien esineiden pyhän kolminaisuuden yhdelle osalle (muut osat vaatteet ja matkailu).
Olen siis kirjafriikki. Pienenä minulla ei ollut karkkipäivää vaan sain omasta pyynnöstäni kerran viikossa uuden kirjan. Imppaan vanhojen kirjojen tuoksua kuin pahinkin liimanhaistelija lähiasemalla. Kun muutimme poikaystäväni kanssa yhteen, kävi hyvin pian selväksi, että meidän tarvitsi ostaa uusi kirjahylly vain kirjoilleni. Nykyään avokkini on onneksi tottunut siihen, että saatan hyvinkin palata ruokakaupasta kolmen uuden kirjan kanssa.
Minulla on tietenkin kymmeniä kirjoja, joita kutsun lempikirjoikseni fiiliksen mukaan mutta on kirjasarja, joilta toistuvasti haen lohtua jos päivä on ollut huono tai joiden pariin palaan kun on edessä vain ihana laiska lauantaipäivä.
Ehdottomana ykkösenä on L.M Montgomeryn yli sata vuotta sitten kirjoittamat Anna-kirjat. Laukustani löytyy usein sarjan sen hetkinen lemppari, jota voin lukea tylsillä luennoilla tai kun ihmiset ympärillä käyvät liian hankaliksi. Anna on ollut uskollinen ystäväni jo monta vuotta. En voisi edes kuvitella, että en voisi pistäytyä hänen luonaan Prinssi Edwardin saarella ainakin kerran kuukaudessa. En lähde tässä nyt selvittelemään kirjojen juonta. Minun kömpelöllä tekstilläni vain latistaisin kirjojen kauneuden ja sen jälkeen en voisi enää ikinä nukkua öitäni hyvin:)
Saan sietämättömän usein pilkallisia äännähdyksiä tai ilmeitä kun kerron lempikirjoikseni Annat. Varsinkin nykyisessä opinahjossani tuntuu, että ihmiset halveksivat kaikkea, mikä ei ole oikealla tavalla sivistävää tai ”oikea klassikko.” Perhana sentään, kyllä minäkin olen lukenut Aleksis Kiven kuolettavan tylsän seitsemän veljestä ja seurannut sivusta Annan Kareninan ratkaisua (hyvä kirja muuten). Vereni kuitenkin kiehuu kun ihmiset leimaavat Annani lapsellisiksi ja kehottavat minua kertomaan ”sen oikean suosikkikirjani.” Pidän Annoissa erityisesti kirjojen tunnelmasta. Se on tunnelma joka on lumonnut ikäpolven toisensa jälkeen. Koen rauhoittavaksi, että kirjat, jotka eivät pidä sisällään väkivaltaa tai mehukkaita seksikohtauksia tulevat luetuiksi vuosi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Täytyy myös myöntää rehellisesti: olen aivan rakastunut Annan mieheen Gilbertiin. Kerran jopa listatessamme ystäväni kanssa seksikkäimpiä miehiä ( Johnny Depp, Brad Pitt tyyliin) nimesimme Gilbertin seksikkäimmäksi;) )Tähän alle vielä rakkain kohtani kaikista Anna-kirjoista.

” Minulla on unelma, hän sanoi verkkaan. Uneksin siitä itsepintaisesti vaikka minusta on usein tuntunut, ettei se koskaan voi toteutua. Uneksin kodista, takkavalkeasta, koirasta, kissasta, ystävien askelista – ja sinusta. ” (Annan unelmavuodet. Gilbertin toinen kosinta.)

Montgomeryn Runotytöistä tykkään toki myös mutta jotenkin Annat ovat ryömineet paremmin ihoni alle. Molemmista sarjoista olen kuitenkin työllä ja vaivalla kerännyt iki-ihanat 40-luvun painokset:)

Mikä on sinun rakkain kirjasi?

-Jonna

ps. kävin vaihtamassa mekon tänään toiseen ihanuuteen. Siitä ja muista uusista ostoksista kuvia kuitenkin vasta kun hovikuvaajani kotiutuu:)