Kaikki alko siitä kun päätin aamulla käväistä pelastusarmeijan kirpparilla ennen uusintakuulustelua. Hetkellisessä säästäväisyydenpuuskassa (hah!) päätin jättää kivan ketjuhihnaisen laukun ostamatta koska veska maksoi kokonaiset kuusi euroa (!) yliopistolla raapustelin taas mielettömän upeita huomioitani kuulustelupaperiin (tosin niistä suurin osa ei liittynyt kysyttyihin asioihin.) Alan pikkuhiljaa näin yhden reputuksen ja toisen mitä luultavimman reputuksen myötä epäilemään, että luotto-oikeus ei ole ihan minun alani. Poikaystäväni sanoja lainatakseni, tämän saman huomion voi mitä luultavimmin tehdä myös henkilökohtaisesta rahankäytöstäni. Heti yksi äärimmäisen nolo esimerkki. Tein viikko sitten talousarvion itselleni ja totesin, että en luultavasti elä 0,60 eurolla seuraavaa neljää viikkoa. Nostin siis opintolainaa. Tuota jokaisen opiskelijan pirunsarvista “ilmaista rahaa”. Laskin, että tarvitsen pari sataa, että pysyn ruuissa ja bussikorteissa seuraavat viikot. No, minäpä uuno olin unohtanut kokonaan yhden kokonaisen palkan. Nyt tililläni siis on (oli) 200 extraeuroa, joita olen nyt häikäilemättä kulutellut elämän mukaviin pikku turhamaisuuksiin (lue: shoppailuun). Minun on parasta saada sitten “isona” jokin hyvin palkattu työ tai rikas mies. Pikkuisen kauhistuttaa oma huikentelevaisuuteni. Oikeustajuni ymmärtää vielä opintolainan tuhlaamisen matkusteluun (onpahan jotain kivaa muisteltavaa sitten 80-vuotiaana) mutta ei vaatteisiin. Onneksi kohta alkavan osa-aikatyön ansiosta olen poikakaveria kohtaan velkavapaa parissa kuukaudessa:) Argh! Että ärsyttää tuo opintolaina. Viime vuonna olin aivan liian hölläkätinen sen kanssa ja nyt olin onnistunut pitämään itselleni niin hyvää tiukkaa linjaa jo pidemmän aikaa. Typerä laskuvirhe! Tietääkö joku fiksu muuten, että voiko opintolainaa lyhentää jo opiskeluaikana?
Oukei, tänään siis mahdollisesti reputin luotto-oikeuden (jälleen) näissä vaatteissa:
Paita – Asos
Farkut – H&M (vaikea totutella tuohon boot cuttiin niin monien pillien jälkeen…)
Sukat – H&M
Ja sitten niihin tuhlailuihin, joita en kuitenkaan osaa ihan täysillä katua. Ovat siihen aivan liian ihania:)
Harmaa hame oli ehkäpä kaikkein suurinta rakkautta ensisilmäyksellä. Satuin vain vilkaisemaan Lindexin ovista sisään niin tämän ihanuus ehti tarttua verkkokalvoilleni. Puoti vaati hameesta 24,90 ja maksoin sen ensin hymyillen ja sitten punastellen, koska poikakaverini ilmaantui yllättäen paikalle todistamaan tilannetta:) (Nyt muuten visa electronini on hänen lompakossaan lepäämässä ja minä yritän sinnitellä lompakossa olevillani eurosilla niin pitkään kuin pystyn.)
Sitten laukku. Noniin. Hylkäsin siis tänään jo yhden ketjuhihnaisen laukun sen suuren kuuden euron hinnan vuoksi. Jostakin syystä tämä -50% lapulla koristettu toinen ketjuhihnainen laukku ei kuitenkaan tuntunut riistolta 17,45 hinnallaan…
Kuka myöntää muuten odottavansa Sinkkuelämää-leffaa sukat ja varpaat kippuralla? 6.6.2008 pitäisi elokuvan vihdoin rantautua Suomeen ja tämä tyttö taitaa olla ensimmäisenä lipunmyyntijonossa! Aaah! en jaksaisi millään odottaa, mitä lempinelikkoni elämään on keksitty sitten viime näkemän. Ainakin toivon, että Samantha ja (namu)Smith olisivat yhä yhdessä. En ole ikinä ollut erityinen Carrie&Big-fani, joten tämä romanssi on minulle paljon tärkeämpi. Olen jo pienen ikuisuuden yrittänyt viekotella jotakuta ostamaan minulle Sinkkuelämää kenkäboksin joksikin lahjaksi mutta vielä ei ole lykästänyt:)
Viettäkäähän oikein rentouttava viikonloppu!
Jonna:)
Sinkkuelämän tytöt täältä























