En edes liioittele hirvittävästi, jos sanon, että äitini pitää yllä pääkaupunkiseudun Fida-lähetystorien tarjontaa. Mammani on muuten kerrassaan loistava mutta yksi vika hänestäkin löytyy: Äitini ei osaa säilöä tavaroita kovinkaan kauaa. Vuosien saatossa lahjoitukseen on mennyt mm. Diorin aito kirjekuorilaukku (koska lukossa oli jotain pientä vikaa), kamelinnahkainen satulalaukku (kuka sellaisia enää käyttää), merimiestyylinen mekko (ne nyt ei ainakaan tule enää muotiin). Olen siis jo aikalailla tottunut, että mitään lapsuudesta muistamaani, äitini tuolloin käyttämää laukkua, kenkiä tai vaatetta ei kaapinpohjalta enää löydy.

Tämän kevään kukkamekkoinnostus tarttui eilen lopulta minuunkin oikein kunnolla. Päätin ehdottomasi, että tarvitsen “raikkailla väreillä kuvioidun kukkamekon”. Tuolloin päässäni itsepintaisesti pysyi kuva kukkamekosta, jota äitini käytti usein kultaisella 90-luvulla. Olin kuitenkin aika varma, että tämä mekko on jo kokenut kohtalonsa keräykseen menevän säkin muodossa. Eilisen kauniin päivän siivittävänä luotsasin itseni lähistöllä olevaan Fidaan (kyseinen paikka on myös äitini lähi-Fida). Ja mitä käsiini eksyikään pienen penkomisen jälkeen? Äitini ihana kukkamekko! Soitin vielä mammalleni ja hän kertoi lahjoittaneensa mekon pois jonkin aikaa sitten. Mikäpä siinä sitten. Maksoin mekosta 5,50 ja poistuin tyytyväisenä omistajana kaupasta. Kuitenkin pohdin, miten paljon helpompaa olisi saada vaatteet suoraan äidin vaatekaapista, eikä ostaa niitä jälkikäteen takaisin:) (Se ei nimittäin aina onnistu, kuten kävi noiden edellä mainittujen ihanuuksien kanssa) Sovimme äiskän kanssa, että tästä lähtien mikään ei mene lahjoitukseen ilman minun hyväksyntääni. No, menipäs tässä sotkussa edes hyvään tarkoitukseen rahaa:)

Pidemmittä puheitta. Tässä se nyt sitten lopulta on. Minun kukkamekkoni! (tosin pientä lyhennystä vailla)

Ja nyt haalarit niskaan ja Vappua viettämään!

Jonna:)

Päähänpistot, jotka sisältävät valokuvien napsimista iltakymmenen jälkeen pitäisi kieltää lailla. (Sellaista lakia ei näet ihan oikeasti ole!) Olin tässä jo äärimmäisen mukavasti majoittunut kotiverkkareihin ja kasasin juuri suuhuni maailman suurinta annosta valkohomejuustoa, kun yhtäkkiä sain mahtavan idean: Minun on aivan pakko kirjoittaa postaus pannoista! Sen sijaan, että olisin vaikka kirjoittanut idean ylös, olinkin jo samantien kaivelemassa lempparipantojani ja valjastamassa poikakaverirukkaani kameran taakse. Nyt. 80 kuvaa (oikeasti.) myöhemmin, voin vain todeta, että ei. enää. ikinä. kuvia. iltakymmenen. jälkeen. Miten onkin mahdollista näyttää jokaisessa kuvassa joko muumiolta/zombielta/alkoholistilta/kasvojenkohotuksesta toipuvalta/leijonalta/lumimieheltä/matti nykäseltä ?! Hohhoijaa. Sitä se on, kun 20 vuotispäivä tuli katsastettua jo kolmisen vuotta sitten.

Haluan kuitenkin yhä kirjoittaa niistä pannoista, eli täältä pesee.
Olen pantatyttö. Addiktoiduin kyseisiin kapistuksiin viime syksynä polkkatukan myötä ja sen jälkeen ei ole kulunut montaakaan päivää, etteikö jonkinlainen härdelli olisi hiusteni poikki kulkenut. Tästä innostuksesta syytän/kiitän avoimesti Gossip Girl-sarjaa, jonka ansiosta nyt täytän muutenkin täydet laatikkoni pannoilla, tuhlaan niihin paljon pieniä eurojani ja en siltikään onnistu ikinä näyttämään Blair Waldorfilta. On se sitten väärin, ettei samantyyppinen panta päässä muuta myös kasvoja ja hiuksia. No, kaikkea ei voi saada:) Ainoa ongelma tässä uudessa innostuksessani on, että (siis hetkittäisten ysäriflashbackien lisäksi), että en oikeasti osaa enää mennä ulos ilman pantaa päässäni. Tuolloin olen heti äärettömän tietoinen juurikasvustani ja laittamattomista hiuksistani. Koska pantahan tietenkin korjaa kaiken tämän;) Tiedättekö. Pantakirjoitusvimmani koki nyt pienen mahalaskun. Taidan siis lopettaa tähän tämän aiheen:)

Hupsis, menipäs tuo kuva nyt hassusti. Henkilökohtainen insinöörini latasi minulle tähän koneelle Mozillan ja olen nyt ihan pihalla tämän kanssa. en jaksa tajuta, että miksi pitää olla jatkuvasti lataamassa jotain uusia ohjelmia. Toisaalta, avokkini ei kai täysin ole sisäistänyt, että miksi pitää ostaa uudet kengt lähes joka viikko;)Tasoissa ollaan.

Tässäpä muuten nyt kuitenkin kaksi kuvaa tuosta tunnin takaisesta kuvaussessiosta. Kuvissa ovat lempipantani. Ja ei. En ole alasti.

Nyt onkin sitten pakko vielä ulista ihan pikkiriikkisen siitä rikosoikeuden tentistä. Tiedättekö. En ollutkaan ihan superhuono mutta reputan luultavasti, koska aika loppui kesken. Siinä typerässä tentissä kerättiin 2,5 tunnin jälkeen lakikirjat pois ja minulta jäi kokonaan yksi oikeustapaus tekemättä. Hemputti soikoon! Kaikki eivät olleet päässeet läpi sitä luentokuulustelua, joten niitä tehtäviä olisi pitänyt ehtiä vääntää kolme! Ehei, ei onnistu. Siinä on kuitenkin aika duuni, etsiä siitä isosta vihreästä kirjasta oikeat pykälät, hahmotella vastaus ja sitten vääntää tekstiä nelisen sivua. Tänks oikis. (Tämä järjetön avautuminen, koska eihän sitä koskaan tiedä. Joku professorihan saattaa vaikka pörräillä täällä:D )

Ja nyt aivan järisyttävän tärkeä kysymys! Muistaako kukaan enää TENAVATÄHTEÄ?! Sitä iki-ihanaa lapsuudenmuistojen kultaamaa lasten laulukilpailua! Tuossa viikonloppuna kun etsiskelin youtuben maailmasta “Vanha Holvikirkko”-biisiä (saan välillä järkyttävän pakkomielteen johonkin vanhaan suomalaiseen biisiin. Tätä ennen minulla oli parin viikon Kaijan Koon “kuka keksi rakkauden”-kausi), niin löysin kasan pätkiä tuosta jo unohtuneesta ohjelmasta. Tässä oma suosikkini:)

Hei, nyt mä meen nukkumaan tai jään taas kuuntelemaan noita. Oi, niitä aikoja kun lapsetkin pukeutuivat niinkuin lapset:)

Jonna

Eilinen kirjastoreissu jäi taas minulla ja kaverillani vähiin, kun lounaamme venyi kolmeen tuntiin:) Kai se vain on niin, että jos haluaa saada jotain opiskeluakin aikaiseksi, ei kannata lähteä kirjastoon kaverin kanssa:) Olen kyllä jo aivan luovuttanut tuon rikosoikeuden tentin kanssa. Tentti on huomenna ja tuskinpa luen tänään 400 sivua + kertaan. Hohhoijaa. Se olikin sitten siinä. Nyt pitää ahkeroida toukokuu ja se kesäksi ottamani kasvatustieteiden peruskurssi tai iso paha KELA on kimpussani ensi syksynä. Eniten tämä ärsyttää, koska olen oikeasti suorittanut vaikka mitä tänän vuonna mutta kun 
ei millään riitä. ARGH! ahdistaa! Miksi ei voinut osua kohdalla se jättipotti eilisessä lotossa, niin opiskelustressi  olisi vain opiskelustressiä, ei opiskelutressiä, joka johtuu rahasta. Vau, tulipas kunnon vuodatus. Rasittaa vain tuollaiset tenttialueet, jotka eivät lukemalla lopu. No, ei tämä koko postaus ole tälläistä onnetonta kitinä, vaan tässä muutamia kevätkuvia kera jäätelön ja ilmapallojen:)

Komea “apinamies”ilmapallo ei ikävä kyllä ollut itselleni vaan hankin sen vappuheilaksi kaverilleni, jonka synttäreillä kävin piipahtamassa (elin jämähdin sinne lähes viidekti tunniksi).
Hih, ja huomatkaa! Eilen ei tarvinnut takkia ollenkaan:)

Jonna

Aaah! en vain pääse yli tuosta auringosta! Sen kunniaksi hankin tänään bikinit. Tai…no okei. Poikakaverini osti ne minulle, kun olen kuulemma ollut hiukkasen masentunut ja stressaantunut viime aikoina:) (Tämän tunnustuksen oikeasta maksajasta katsoin pakolliseksi sen vuoksi, että jos kyseisen kaupan myyjä lukee tätä, niin leimautuisin heti valehtelijaksi.) Nyt se on sitten tunnustettu. Olen aika lellitelty tyttökaveri;)

Mutta ah! Olen aivan onnesta sekaisin näistä ihanuuksista! Siis minähän en ikinä löydä itselleni sopivia bikineitä! Koot loppuvat aina kesken ja alaosien alle voisi leiriytyä kaikki suomen partiolaiset. Mutta asiaan. Näistä bikinivaikeuksista olen jo aiemmin urputtanut yhden kokonaisen postauksen. Säästän teidät siis toiselta sellaiselta:)

Ja rannalla lekotteluun tarkoitettujen kamppeiden kuosi ei liene kenellekään suuri yllätys…

                                                  
                                
                                
                                                                    
                               
tosiaan… samaa sarjaa löytyi myös ihana rantapyyhe:)

Loppuun vielä kuva, jonka kaverini otti tänään, kun pidimme lukutaukoa “ahkerasta opiskelusta”

Jonna

Nyt sitten pitäisi vielä jaksaa hankkiutua kropallisesti kesäkuntoon.. jaiks!

Ensin viikolla pääsee taas vappuilemaan!  Mitkä ovat omat vappusuunnitelmasi? Itse olen hiukkasen hassu, koska en yleensä tykkään uudesta vuodesta, vapusta tai juhannuksesta mutta taidan kuitenkin kiskoa kiltisti kiskoa haalarit päälle ja lähteä kuplivan voimin keskustaan rellestämään;)

Tänään ei enää ehdi laittaa kunnollista postausta mutta huomenna paluu normaaliin:)

Jonna