Huomenna se sitten alkaa! Koulu. Toisaalta on tuntuu aivan ihanalta vapautua kesätyötoimistosta ja ehkäpä saada aamuisin nukkua edes hitusen pidempään. Toisaalta taas koulu merkitsee stressiä, tenttejä ja lisää stressiä… Mutta taas toisaalta. Huominen syyskuu tuo lokakuun niin paljon lähemmäs ja siinä samalla myös New Yorkin matkan:) Nyt alkaa vaikuttaa myös hyvinkin todennäköiseltä, että tähän matkaan sisältyy myös viikonloppu Indianapolisissa. Hih, kun jännittää ihan kamalasti nähdä kaverit, joita ei ole tavannut kasvotusten yli viiteen vuoteen! Ensi viikolla varailen lennot tähän pikku pyrähdykseen ja sitten voinkin alkaa miettiä tuliaisia. Mitähän kannattaisi viedä jenkeille tuliaiseksi Suomesta? Ideoita?

Huomista syyskuuta kunnioittaen tämä päivä olikin ihanan syksynkolea. Olen aina ollut kovasti syysihminen, tosin tämän vuoden surkea kesä on jonkin verran syönyt intoa viilenevistä ilmoista. Kivaa kuitenkin oli, että pääsin testaamaan ihania punaisia saappaitani ensi kertaa:) Käytiin poikaystävän kanssa katsomassa Käsky ja shoppailemassa hiukan astioita. Ollaan oltu ihme rähmäkouria viime aikoina ja hajotettu kaksi viinilasia, kulho ja sellainen tarjouluastia:D
Käsky ei muuten ollut ollenkaan niin hyvä kun olin toivonut. Olen aidosti kiinnostunut Suomen sisällissodasta (lienee puolueettomin nimike) mutta tuo leffa ei kyllä sytyttänyt ollenkaan. En myöskään ole koskaan täysin käsittänyt, että miksi on niin kovin tärkeää, että suomalaisissa leffoissa tapahtuu seuraavat asiat ainakin pariin otteeseen: viina, väkivalta, sukupuolielimet, kusella käyminen ja toisinaan vielä bonuksena edellisten päälle; runkkaus. Hei, oikeesti. Eikö joskus voitaisi tehdä leffoja jollain muulla tyylilajilla kuin inhorealismi. Se, että ihan kaikkea ei näytetä, ei tarkoita vielä, että leffa olisi jotain vaaleanpunaista höttöä, vaan ehkäpä jopa hiukkasen katsojan säästelyä. Toisaalta (käytänpäs paljon tuota sanaa tässä postauksessa) satun olemaan aika hyvä myötähäpeäjä, joten voi olla, että ne joita tälläinen kuvaustapa häiritsee ovatkin vain pieni vähemmistö:)

Vaatteissa mentiin tänään varsin harmaapunaisella linjalla:

Panta – Ninja
Huivi – Accessorize
Trenssi – Pariisista
Tunika – Lindex
Hame – H&M Trend
Sukkikset – Indiska
Saappaat – Second hand
Nahkahansikkaat – Glitter

Nyt (yllätys, yllätys) Housea… Toivon ja rukoilen, että tämä neloskausi paranisi edes hiukkasen…

-Jonna

Takana on lähes tarkalleen laiskotteluun käytetty päivä. Aamulla kymmenen aikaan lysähdin pyjama päällä sohvalle ja keräsin ympärilleni viltin, limua, karkkia ja Housen neljännen tuotantokauden (siis mitä helvettiä mun lempihahmoille on oikein tehty?!). Näin sitten kuluikin kunnioitettavat kuusi tuntia joiden aikana liikahdin ainoastaan huutamaan poikakaverille, että jos tilattaisiin pizzaa. Meillähän oli siis hienot suunnitelmat lähteä kaupungille kiertelemään, syömään ja leffaan mutta koska allekirjoittanut koki aivan liian vaivalloiseksi käydä läpi koko pakollinen meikki-hiukset-vaatteet-ruljanssi, muuttuikin Tennispalatsi koti-iltaan:) Huomenna aion olla sen verran pirteä, että päästään leffaan saakka. Elättelen jopa villejä kuvitelmia, että heräisin aamulla kirpparile kiertelemään;)

Tuossa pari tuntia takaperin sain kuitenkin äkillisen älynvälähdyksen, että tällä tavalla makoillen minusta joskus todella tulee aikuisiän diabetekseen sairastuva keski-ikäinen, kuten veljeni on synkästi ennustanut. Päätin siis lähteä lenkille. Okei, siis minä en kuulu siihen onnelliseen ihmisrotuun, joka saa järkyttäviä viboja liikkumisesta ja jonka on vain pakko hikoilla päivittäin (siis muualla kuin kauppojen sovituskopeissa). Liikun oikeastaan vain ja ainoastaan koska haluan voida herkutella ilman vaatekoon nousua ja siltikin teen sitä todella, todella harvoin (vaikka syön epäterveellisesti todella, todella usein…) Urheilusta tulee hikiseksi, haisevaksi, oksettaa ja limaa kerääntyy suuhun. Yyyyyyh! (muttta myönnettäköön, sen jälkeen on kyllä kiva olo…)
Nyt syksyn jo jyskyttäessä ovea päätin kuitenkin nostaa itseni tästä syntisestä pullamössöydestä ja aloittaa vakituisen lenkkeilyn.

Huom! Alla olevat kuvat otettu ihka oikean lenkin jälkeen! Tämä taas selittänee punaisen naaman ja kärsivän ilmeen;)

Eilen illalla vietettiin entisen kämppikseni ja yhden lemppari-ihmiseni miniläksiäisiä. Ystäväni lähtee vaihtoon muutamaksi kuukaudeksi ja kone starttaa jo ensi viikolla, joten nämä illanistujaiset saatiin kyllä järjestettyä ihan viime tingassa:) Oli kiva ilta viinin, hyvän syötävän ja varsinkin ultrakivojen ihmisten parissa:)

Minä pääsin taas leikkimään emäntää mutta tällä kertaa aika ei antanut perksi mittavaan leipomisurakkaan. Tarjolle päätyikin helppouden vuoksi juustolautanen, suklaita, salaatti, marjapiiras ja pantonkia. Lisäbonuksena oli vielä herkullinen prinsessakakku:)

Näiden jättiherkutteluiden jälkeen hiukkasen nolottaa paljastaa minulle kuntosuunnitelmaa laativalle urheiluhullulle pikkuveljelle(vei meiltä muilta lapsilta mahdollisuuden urheiluvimmaan pölliessään kaikki urheilugeenit) , että mitä oikein olen syönyt viime päivinä. Hei, kyllä mä joskus syön ihan terveellisestikin! (tai, no…)

Loppuun vielä: Kuinka paljon sinä urheilet?

-Jonna

ps. Väännän saamani aakkoshaasteen heti kun saan viimeisetkin kirjaimet keksittyä:)

Kotiuduin juuri hetki sitten My O My-liikkeen avajaiskekkereiltä ja ennen yhden Housen katselua (olen tänään valehtelematta kärsinyt vieroitusoireita kun ole ehtinyt katsoa yhtään jaksoa!) ajattelin jakaa hiukkasen juhlahumua myös teidän kanssa:) Vaatekriisi muuten jatkui vielä kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Kävin Zarastakin hakemassa sen kuolaamani mustan pitsisen mekon mutta kotona tajusin näyttäväni siinä pönäkältä keski-ikäiseltä tädiltä. Punainen hame oli liian jouluinen ja lopulta päädyinkin näyttämään diplomaatin vaimolta. Tämä toisaalta sopi varsin hyvin sillä avecina toiminut ystäväni Ninnu katsoi vastaavansa ulkonäöltään presidentin vaimoa.

Kemuissa virtasi erinomainen viini ja tarjolla oli kaikenmaailman ihania ruokapaloja joita allekirjoittanut metsästi niinkin hyvin, että tarjoilijat tuntuivat loppuillasta jo vähän liiankin tutuilta. Oikeitakin tuttuja löytyi. Bongasin tungoksesta mielettömän upean 50-luvun tyylisen kukkamekon ja kukapa muukaan sen kantaja olisi voinut olla kuin Ranna. Rannalla oli deittinään muuten Tyylitaivaasta tuttu Piksi ja koin hetkellisen fanitussokaistumisen:) Myös Pupulandian Jenni osui reitin varrelle ja oli luonnossa ehkäpä vielä miljoona kertaa suloisempi kuin blogissaan! Jennin kuvan uskallan lätkäistä tännekin kun olimme molemmat sitä mieltä, että söpö kuva tuli:) (Rannan ja Piksinkin kuvat ovat upeita muta en viitsi niitä julkaista ilman tyttöjen lupaa ja ihan kuin minä pöhkö olisin sellaisia tajunnut paikan päällä kysellä.)

(avec Ninnu ja Ninnun kaveri Mirkka)

Näin muuten Minna Parikan! Tipahti melkein lohileipä (kuva yllä) suusta kun olin juuri selittämässä Ninnulle, että kuinka mun on pakko saada Parikan kengät ja sitten kyseinen suunnittelija kävelee ohi! Olisin tietenkin voinut mennä juttelemaan ja ehkäpä jopa ottaa valokuvan mutta selvästikin näin paremmaksi seistä muutama sekunti monttu auki tuijottamassa (ihanat omaa tuotantoa olevat kengät ja laukku) ja avautua asiasta täällä;)

Ja huh, olipas muuten mielettömiä vaatteita ja kenkiä! Siis sekä kaupassa, että vieraiden päällä. Olin jatkuvassa kriisissä omien vaatimattomien riepujeni kanssa kun ohitse kulki varmaankin kaikki Suomen tyylikkäimmät ihmiset:)

Nyt kello kuitenkin tikittää jo uhkaavasti ja vieroitusoireeni vielä uhkaavammin…

Hyvää yötä!

-Jonna

Tallinna jäi eilen taakse jo toista kertaa tämän “kesän” aikana:) Reissu oli muuten onnistunut mutta tällä kertaa ei hotellin valinnassa onnistanut. Hotellimme Meriton Old Town oli ulkoisesti söpö keltainen kivitalo vanhassa kaupungissa mutta huone ensimmäisessä kerroksessa (kuka tahansa pystyi halutessaan kurkkaamaan meidän huoneeseen jos verhot eivät olleet kiinni), epämääräiset hiukset patjassa (sain ihme ihokutinakohtauksen) ja todella matala sänky (ei tässä olla enää niin nuoria, että jaksaa vetää itsensä ylös lattiatasosta heti aamulla) vei innon söpöstä ulkonäöstä. Onneksi oli kyseessä vain yksi yö! Sanottakoon kuitenkin, että ei kuitenkaan ollut lähimainkaan kamalin hotellikokemukseni. Tätä kiistatonta ykköspaikkaa pitää yhä halluussaan Perpignanissa, Ranskassa ollut hotelli, jossa parissa kohtaa lattia loppui kokolattiamaton alta ja huoneiden “valkoiset” matot olivat niin likasia, että läikkynyttä punaviinidesiä ei löytänyt muuten kuin käsin tunnustelemalla:D

Tallinnassa tuli jonkin verran tuhlattuakin. Ostin mustat saappaat syksyä silmällä pitäen, mekon (juhannusmatkalla jo katselin tuota mutta nyt oli sitten puoleen hintaan), topin ja laivalta kivan korusetin:) Ainiin! ja ostin myös kukkakimpun! Tiedättekö kun Tallinnassa on ihan kasottain toinen toistaan upeampia kukkakimppuja muutamalla eurolla. No, nyt päätin sitten testata, että miten kimppu selviää muutaman tunnin matkantaeosta. Kyllähän se vähän nuupahti mutta kaunis on yhä:)

Tänään piti tietenkin kiskoa uusi mekko päälle pikkuveljien synttärikesteille. Huh, nyt ne pikkuiset on sitten 17-vuotiaita. Oi, voi. Isosisko kaipaa pikkuvelipalleroitaan:)

Ja haah! Mun silmätulehduskriisi on vihdoin selvinnyt! Elikkäs tänään taas raahauduin moikkaamaan lääkäreitä uusimman silmäkutinan kanssa. No, vihdoin sitten muistin sanoa, että hei, mun päänahassa on jotain ihmeellisiä rupia ollut jo pari kuukautta. Lääkärisetä tutki ja kertoi ,että kyseessä on joku bakteeriperäinen tulehdus (joo, yök!) ja, että tämä päänahkatulehdus on aiheuttanut ne silmätulehdukset (Jonnan käsi -> päänahka -> silmä = tulehdus). Nyt olen sitten antibiooteilla ja kortisonivoiteella. Olisi niin pitänyt sanoa tuosta rupikasasta jo aiemmin mutta kun on koko ikänsä elänyt atooppmisen ihon kanssa, niin kaiken maailman kutinaan ja ihottumaan on ehtinyt tottua jo vähän liiankin hyvin:)

Nyt lähden potemaan vaatekriisiä. Olen menossa huomenna My o My -liikeen avajaisiin ja dresscode on coktail. Omistan kyllä kaikenlaisia juhlavempiakin mekkoja mutta ääh, kun en osaa olla ajattelematta erästä Zarassa näkemääni pitsistä unelmaa. Huomenna vielä ehtisi hakea sen… hmnn…:)

Ehkäpä herra House osaa ratkaista tämän ongelman… ;)

-Jonna

Huh, hengissä ollaan! Yövierashan lähti jo eilen aamulla mutta jonkin aikaa meni pelkästään toipumiseen. Kalevi oli kiltillä tuulella ja käyttäytyi suurimman osan ajasta ihan mallikelpoisesti mutta se hieman mallikelvottomampi käyttäytyminen sattuikin sitten yöaikaan. Kaleparka taisi kärsiä hiukkasen koti-ikävästä yöllä ja ei millään osannut pysyä paikallaan. Yön pimeydessä koiraliini sitten innostui aina hirvittävästi kun onnistui herättämään joko minut tai poikakaverin ja silloin olikin sitten luvassa suuria märkiä pusuja Kalen puolelta:) Kalevi innostui myös pelaamaan palloa aamulla puoli seitsemän aikaan :D

Kalevi tuntui herättävän ihmisten kiiinnostuksen, joten tässä hiukkasen tietoa herrasta:

Nimi: Kalevi Juhani
Ikä: Huhtikuussa tuli täyteen kolme vuotta
Rotu: Bichon Frise
Lempiruoka: Tofujäätelö ja porkkanat
Juoma: Vesi
Lempilelu: vinkuva possu (jonka Kale kävi hakemassa viereensä ennen nukkumaanmenoa ja jolla myös oli helppo herättää nukkuvat isännät yöllä)

Ja vielä selvitykseksi siitä porkkananpalojen sylkemisestä, että tätä tapahtuu kun porkkana ei makunsa puolesta kelpaa, kun Kalevi on loukkaantunut tai huomion keräämiseksi. (Kerran Kale yritti herättää veljeni aamukuudelta vapaapäivänä ja kun poika ei herännyt, Kalevi haki porkkanansa, kiipesi veljen rinnan päälle ja syljeskeli porkkananpaloja velirukan kasvoille kunnes tämä lopulta heräsi;) )

Kalevin lähdettyä alkoi loputtomalta tuntunut leipominen. Olin kutsunut koulukavereita viettämään tyttöjen iltaa ja Kalen vierailun vuoksi tarjottavien valmistelu jäi viimeisille tunneille:) Minulla on muuten sellainen outo tapa, että kokeilen uusia reseptejä aina kun on vieraita tulossa. Sitten saan jännittää, että onkohan tarjottavat syötäväksi kelpaavia:) Vieraat toisivat kaikki mukanaan viinipullon, joten juotavaa riitti ja tarjottavaksi olin vääntänyt lohicroisanteja, poropiirakkaa, fetasalaattia, marjatorttuja, pororullia ja suklaaneliöitä:) Kiva ilta! En ollut nähnyt suurinta osaa koulutovereista pariin kuukauteen, joten oli mahtavaa päästä vaihtamaan uusimmat juorut ja kuulumiset:)

Eilinen päivän asu unohtui kuvata mutta tänään lähdin äidin perinteiselle sunnuntailounaspäivälliselle seuraavissa vaatteissa. Punainen takki oli kiva piriste sateiselle ilmalle:)

Takki – Ellos
Toppi – Naf Naf
Hame – Second hand
Kengät- O.I.S

Nyt herkuttelemaan vielä eilisen jämillä ja katsomaan Dirty Dancing:)

-Jonna

ps. Jei! Huomenna yhden yön minilomalle Tallinnaan!