Navigaatio
maanantai 30. marraskuu 2009

hiuspulma

 Painiskelen taas vanhan saman, satoja vuosia vanhan ” leikata vaiko ei leikata?”-kysymyksen äärellä ja argh, kun tää on turhauttavaa. Sitä voisi jotenkin luulla, että aikuinen ihminen osaa itse päättää mitä omille hiuksilleen tekee mutta ei. Sinä päivänä kun oikeasti tiedän mitä hiuksiltani haluan, olen virallisesti aikuinen;)
Ja, minkä ihmeen takia, jos kysyy poikakaverilta ” Pitäiskö mun leikata taas polkka?” tai ” Vai pitäiskö kasvattaa tää vielä pidemmäksi?”, niin vastaus on aina sama ” Joo.”  C’mon. Ei ” Joo” ole mikään vastaus. En mäkään sano sen tietokoneennäyttövaihtoehtoihin ” Joo”. ( Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, niin jostain syystä mun mielipidettä ei ikinä noihin juttuihn tiedustella..)

Muthei, mitä mieltä ootte? Pätkäisenkö vai jatkanko kasvattelua?  

ps. käykääpä pukemassa Taabe Linnanjuhliin;) ( minkä vuoksi kaveri saa työkseen piirrellä nettipaperinukelle vaatteita ja toisten täytyy kuluttaa päivänsä finanssioikeuden lukemiseen?!)

ps2. todistusaineistoa blondivuosistani on pyydetty ja tässä, olkaapa hyvä. Kaikesta hiushämmennyksestäni huolimatta lienee tässä tapauksessa turvallista sanoa: never again;) 
Jonna 16-vee 

Kirjoittanut Jonna KLO 00:05 28 kommenttia


Muissa blogeissa aiheesta:

 

sunnuntai 29. marraskuu 2009

black feathers

 
Äsh.  Samperin Asos;)
55 puntaa…
eiks vaan, että tää olisi äärimmäisen käytännöllinen ja monipuolinen mekko?
ja eiks niin, että mun pitäisi tilata tää omaksi joululahjaksi;)

perjantai 27. marraskuu 2009

here comes your man

Jumitan yhä tässä 500 Days of Summer-soundtrackissa ja koska viime yönä onnistuin näkemään unta, että pussailin Joseph Gordon-Levittin kanssa, taidan sahata tätä edestakasin vielä ensi viikonkin;) 

 

oi, tykkään kun saman biisin voi kuunnella useammalta esiintyjältä:)

hei, mun unideitti osaa laulaa! ;) 

ps. ja tää finanssioikeuden lukeminen on kyllä niin hemmetin kuraa. Olo on vähän sama kuin olisi tipahtanut suonsilmään; sitä yrittää kovasti repiä itseään sieltä pois mutta jokaisella liikkeellä uppoaa vain enemmän.  

ps2. nyt sitten jumiuduin nettiin ja ehdin jo vähän ihastua tohon Gordon-Levittiin;) 


Kirjoittanut Jonna KLO 14:45 13 kommenttia


Muissa blogeissa aiheesta:

 

torstai 26. marraskuu 2009

kauneus

Minua on jo pienestä lähtien mietityttänyt kauneus. Muistan istuneeni tarhan pihalla ja pohtineeni, miksi toiset ihmiset näyttävät paljon nätimmiltä kuin toiset. Kaikillahan meillä on ne perus silmät, nenä, suu yms. Miksi ne kuitenkin toisilla ovat kauniimpia ja mikä oikein määrittelee, milloin toisen nenä on kauniimpi kuin toisen?
Vuosien karttuessa olen tietenkin omaksunut kaikki ne tärkeät ajatukset sisäisen kauneuden ensisijaisuudesta, ja kunka kaikki ihmiset ovat kauniita; isot, pienet, mustat, valkoiset, vanhat ja nuoret. Olen ihaillut mainoksia, joissa ryppyiset mummot ovat mainostaneet saippuoita yhdessä pisamaisten ja paloarpisten naisten kanssa. Olen ollut tyytyväinen, kuinka vihdoin on ymmärretty, että jokainen meistä on omalla tavallaan kaunis ja jatkanut matkaani elokuvateatteriin katsomaan leffaa, jonka olen valinnut vain ja ainoastaan sen miespääosaesittäjän ulkoisen kauneuden vuoksi. 


Suurin osa kauneudesta on varmasti katsojan silmissä. Miksi muuten olisimme kehitelleet lauseita kuinka äidin mielestä omat lapset ovat aina kauneimpia? Ne ryppyiset mummotkin niissä mainoksissa ovat mielestämme kauniita koska rypyt muistuttavat omasta pullantuoksuisesta isoäidistä ja toisen palovammat taas selviytymisestä ja elämästä. Ja elämähän tietty on suurimmaksi osaksi kaunista. Tai niin on ainakin kiva uskoa. 

Mutta jos nyt ihan julmasti keskitytään siihen ulkoiseen aitoon kauneuteen. Eräässä kauan sitten lukemassani kirjassa oli lause, joka tasaisin väliajoin soi mielessäni: ” Aito kauneus on yhtä harvinaista kuin mikä tahansa muukin luonnon lahja…” Niin kauneushan todella on luonnon lahja mutta silti sitä ei, ironista kyllä, arvosteta tässä ulkonäköä palvovassa maailmassa yhtä paljon kuin vaikkapa musikaalisuutta. Ainakaan sen arvostaminen ei ole yhtä hyväksyttyä.  Mutta jos nyt kerrankin heitetään se sisäinen kauneus romukoppaan ja mietitään, että miksi toiset ihmiset näyttävät muiden silmissä paljon tavallista kauniimmilta. Sellaisetkin joita emme tunne, joiden ulkonäkö ei koe parannusta sen vuoksi, että tiedämme heidän olevan ” ihania tyyppejä”? Totuushan on, että toiset vain ovat toisia puhtaasti, ilman tunnepitoisia lisukkeita kauniimpia, mutta miksi?

Mikä siis tekee ihmisestä kauniin? Symmetriset kasvot? Suuret silmät? Kuulas iho? Mikä?

edit:// postauksen lukenut kaverini juuri soitti ja huusi ” mä tajuun sun pointin!” ja teki samalla itse hyvän tiivistelmän tekstistäni: Miksi mensa on täysin hyväksyttävä mutta ei beautifulpeople.com. Molemmat kuitenkin perustuvat ihmisen jo syntymässä saamalle luonnonlahjalle?


keskiviikko 25. marraskuu 2009

today

Oho, nyt saa pidemmät päivitykset jäädä koska oon juuri keskellä äärimmäisen tiukkaa tanssimattofinaalia. Ollaan kähäräpään kanssa valehtelematta viimeiset pari tuntia hypitty ( alakerta tykkää) tällä meidän uudella lelulla ja ehkä kohta selviää kumpi meistä kahdesta liian suurella kilpailuvietillä varustetusta hikikasasta on voittaja;D
 
 
ps. päivän asu:
 

mekko – amsterdam
kengät – your face 
surkea valaistus: suomen marraskuu

 


« Vanhemmat