Oi, miten olen iloinen! Nyt vaikuttaisi kovasti siltä, että ehdin pistäytymään maaliskuisen Nykkimatkan aikana myös vaihtarivuoden maisemissa, Indianassa. Vaikka maissipeltojen valloittama Indiana ei kenties olekaan maailman villein metropoli, löytyy sieltä ryhmittymä lemppari-ihmisiäni, joita näen typerän tuhansien kilometrien väliamatkan vuoksi aivan liian harvoin:) Viimeksi näin amerikkakavereitani puolisentoista vuotta sitten ja se olikin ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen.
Suunnilleen viisi sekuntia sen jälkeen kun kuulin tutun jenkkiaksentin skypessä, matkasin samantien ajassa taaksepäin 18-vuotiaaksi. Ymmärrän kyllä, että seitsemän vuotta on ehtinyt kulua mutta silti haluan itsepintaisesti uskoa, että nämä pari vierailupäivääni tulevat täyttymään vanhojen muistojen uusintaversioilla, haluan taas vessapaperoida taloa, juosta pimeässä puistossa vesisateessa ja kaahata avoautolla maissipeltojen reunustamia hiekkateitä.
Samalla kun taannuin henkisesti 18-vuotiaaksi ( tosin sanottakoon, ei ollut mikään suurikaan tiputus ) päädyin myös heittämään hyvästit keväksi kaavailemilleni pitsijakuille ja pastelliväreille. Ei, haluan vetää päälleni farkushortsit, flipflopt ja high schooliani mainostavan t-paidan sekä neuletakin. Haluan pitää hiukset poninhännällä ( pitänee käydä ostamassa lisäke ) ja kasvot lähes meikittöminä. Tosin epäilen, että ainakin innostukseni julkiseen meikkaamattomana hillumiseen laantuu valonnopeudella kunhan saan revittyä itseni ylös tästä vaihtarivuoden aikaisten kuvien täyttämältä sohvalta lähimmän peilin luokse;)
Forever 21 oli aikoinaan suosikkikauppani jenkeissä ja näistä uusista mainoskuvista huokuukin se ihana, keskilännen fiilis. Vaikka oma vaihtarikaupunkini olisikin pikaruokaloiden ja kirkkojen kansoittama, tuovat nämä kuvat minulle mieleen kymmenen kuukautta elämästäni. ( ja vitsit kun kivoja vaatteita, pakko pyörähtää tuolla matkan aikana! )
Nyt voisinkin vaikka varata ne lentoliput ja sen jälkeen alkaakin se ikuinen ” mitä tuliaiseksi”-pohdiskelu. ( olen siinä mielessä vanhanaikainen, että tuon aina tuliaisia mukanani ja leivon tarjottavaa jos on vieraita tulossa.)
Ja nyt näistä kuvista tuli niin kevätfiilis, että olkookin kaunein talvi vuosikymmeniin ja täysi satumaa tuolla ulkona, niin oi, haluan kevään, halun lenkkeillä ulkona ( pitänee muutenkin vähän liikkua, tai kaveri loukkaa tervetulo-ilmaanheitto-halauksessaan vielä selkänsä ) ja haluan, että ulkona voi oleilla muutenkin kuin kymmenen vaatekerroksen kangistaessa liikkumista!
Hei, jos huomaatte täällä blogissa jotain omituisuuksia, kommentoinnin tai ulkoasun suhteen, niin heittäkää infoa kommenttiboksiin!
Moi! Minkä laatuista tavaraa tuolla Forever 21:ssa on?? Nettikauppaa selailen… :)
Hmnn… mun mielestä aika h&m-tasoista:) Riippuu kyllä ihan vaatteesta, osa ostamistani koki aika nopean lopun ja toiset taas ovat yhä kunnossa:)
kuulostaa ehkä joltain parhaalta. oon ollu ite aupairina oslossa kolme vuotta sitten, ja samaistuin noissa palaamisfiiliksissä ihan täysin sun innostukseen! en oo päässy vieläkään käymään oslossa sen jälkeen kun sieltä lähdin pois, mutta ne 13kk mitkä siellä vietin on kyl niin kultareunuksista unelmaa, et ois ihan mieletön päästä takas niihin maisemiin, ihan vaan fiilistelee sitää tunnelmaa mikä siellä asuessa oli! :>
Huoh, tälläisen kaipuun voi ymmärtää vain toinen saman kokenut:) Huh, lähde ihmeessä piipahtamaan Osloss akun se kuitenkin on niin lähellä! :)
onko tuliaisien tuominen vanhanaikaista? :o
niin mulle on kerrottu:D
hei näin pari kuukautta sitten suomeen palanneena aupparina kyselisin, että oliko paluu odotusten mukaista? Mullakin on jo ehtinyt iskeä suuren suuri kaipuu takaisin itärannikolle! Oi että miten ihminen voikaan ikävöidä niin pieneltäkin tuntuvia asioita! Ei taida olla päivää jolloin en ajattelisi jotain yhdysvalloista. Vasta tämän sun tekstin myötä aloin kuitenkin kunnolla miettimään, että olisiko se edes enää samanlaista jos esimerkiksi nyt tai muutaman vuoden päästä palaisin hetkeksi takaisin.
Paluu jenkkeihin siis? Se oli hämmentävä. Oli niin outo nähdä ihmiset joita oli vuosia ikävöinyt ja oli hassua nähdä taas ne paikat, jotka olivat olleet niin iso osa elämääni useiden kuukausien ajan. Paluu oli kuitenkin odotusten mukainen koska pääsin näkemään kaipaamiani ihmisiä:)
Oi mitä ihania, inspiroivia kuvia ja ihania muistoja… Tässä alkaa toivoon että itsellä ois ollut mahdollisuus lähteä vaihtoon joskus aikoinaan! Ehkä täytyy nyt yliopistossa ottaa vahinko takaisin!
Vaihto-oppilasaika oli kyllä ihanaa. Toisinaan todella rankkaa mutta suurimmaksi osaksi aika ihanaa:)