Ah, Tallinnassa oli ihan järjettömän kivaa ja niiden mä-en-sitten-osta-mitään-kun-on-se-nykkikin-kohta-shoppailujen lisäksi mukaan lähti uudet hiukset. Oli kyllä niin aikakin raahautua kampaajan penkkiin. Siinä istuskellessan tuijotin vanhaa päätäni ja mietin epäuskoisen kauhuissani, että: ei hemmetti, olenko mä ihan oikeasti kävellyt tämän näköisenä  julkisilla paikoilla?! En ymmrrä mikä siinä oikein on, että sitä aina pihistelee hiusten kanssa vaikka eikö tuollaisiin päivittäin näkyviin juttuihin kannattaisi panostaa ennemmin kuin niihin silloin tällöin käytettäviin vaatteisiin?

Kampaamokäynnin lisäksi makailin tunnin verran ihanassa syväkosteuttavassa kasvohoidossa. Oli aika nannaa tälle atoopikolle.

Näistä kuvista ei tuo ihana polkka ja väri nyt ihan parhaimmalla tavalla näy mutta uskokaa: nämä ovat ehkäpä ihanimmat hiukset ikinä;)

Nyt nukkumaan pois univelkoja. Huomenna on työpäivä + New Yorkin pakkailutkin pitäisi aloittaa. Jei, ihan kohta New York cheesecake, Central Park, Indianakaverit ja tietty ihana host-kaverini Tuuli!

Tämä ja eilinen ovat menneet ihan huimaa vauhtia ja kivoissa jutuissa. Eilen hengailin muutaman tunnin Bestsellerin showroomilla tutustuen mm. Vero Modan, Vilan ja Selectedin kevät-kesä-syysmallistoihin. Tulipas taas sellainen tunne, että tuosta omasta vaatekaapista ei vain löydy yhtikäs mitään! ( voi osin vähän johtua siitäkin, että lähes riivatussa vaatekaapin siivouspuuskassa heitin noin puolet kamoista kirpparikassiin…). Eiliseen kuuluivat myös sohvakuokkijat Salla ja MouMou sekä järjetön roskaruokamaratoni.  Tämä päivä taas alkoi Maybellinen brunssilla ja jatkui sitten Trivial Pursuit-peli-illalla äidin luona. Nyt olenkin sitten ihan puikki. Ei näin vanha enää jaksa liikkua koko päivää viiden tunnin unilla. Hui.  Pitäisi vielä jaksaa pakatakin koska huomenna hyppään laivaan ja matkaan Tallinnaa ihailemaan. Taidan siis suosiolla jättää postauksen surulliseksi tyngäksi tekstin osata ja painua suihkuun, pakkaamaan ja unimattia treffaamaan. ( unimattini ulkonäön voi luntata tämän postauksen viimeisestä kuvasta)

öitä! ootte kivoja:)

Kävin tänään aamulla Milttonin showroomilla  superbrunssailemassa. Tarjolla oli siis siis näitä paljon pinnalla olleita superruokia, eli niitä joita ei yllättäen löydy sieltä cittarin karkkiosastolta jossa yleensä ruokashoppaan.

Kuulun siihen surulliseen ihmisjoukkoon, joka ei ole ikinä maistanut mysliä, hankkii pirtelönsä suoraan Mäkin tiskiltä ja ei edes suostu maistamaan leipää jossa näkyy siemeniä tai muuta hörhöä. Voinen siis tunnustaa, että siinä vaiheessa kun bongasin tarjoilupöydästä kookos-pinaatti-tyrninmarja-mustikkapirtelöt, jyväleivät ja myslit olin pienen paniikin partaalla ja lähestulkoon tilaamassa pizzaa lähimmästä kotipizzasta.

Kerrottakoon heti, että mysliä en suostunut vieläkään syömään ( siis mitä siinä edes on? jotain kuivattuja juttuja?) mutta pirtelöihin ja leipiin tartuin rohkeasti. Ja arvatkaa mitä? Ne eivät olleet pahoja! Eivät ollenkaan! Terveyshullu pikkuveljeni olisi luultavasti tirauttanut muutaman kyyneleen jos olisi nähnyt siskonsa nakertelemassa paahdettua jyväleipää siemenlevitteellä. Vitsit oli kyllä super-olo lopun päivää. Äsken tosin kävin ostamassa suklaalevyn ettei tää terveyshomma lähde ihan käsistä;)

Olen tässä hiukkasen vielä shokissa tämänpäiväisestä:  Istuskelin rauhassa bussissa kun pikkulapsi liukui lumipenkkaa pitkin suoraan pyörien alle. En vieläkään tiedä tönäisikö bussi sitä lasta vai menikö pyörä jalan ylitse. Tuli kyllä niin avuton olo kun ei mitenkään voinut auttaa. Ambulanssi tuli onneksi muutamassa minuutissa ja pikkupoika saatiin hoitoon.

Nyt pitänee mennä siivoamaan koska saan tänne huomenna kaksi kuokkijaa meidän sänkysohvalle:)

Sen jälkeen kun on käyttänyt reilun puolen tunnin työmatkaan 1,5 tuntia koska bussi jäi jumiin, kahdesti, uponnut polviaan myöten hankeen jalkakäytävällä ja joutunut kiertämään kaupan sivuovelle koska varsinainen ovi oli ilman vuoksi suljettu, on pakko voida uskoa, että tämä loppuu joskus. Että vielä joskus astuminen ulkilmaan ei ole henkiinjäämistaitelu, että asfaltti vielä paljastuu sen kymmenen metrin kinoksen alta ja, että jopa ne junatkin lähtevät taas kulkemaan.

Onneksi aina voi vetää verhot lumisateen eteen, kääntää lämmityksen täysille ja hengata shortseissa ( ilman kolmia sukkahousuja) ja leikkiä, että kevät on muuallakin kuin googlen kuvahaun kuvissa.

kuvat: Corrie Bond

Huomenna pitäisi jaksaa töihin kahdeksaksi ja kahdeksaksi tunniksi mutta tänään sai vielä löysäillä. Päivä menikin  suurimmaksi osin mitä parhaimmassa pyjama+villasukat+How I Met Your Mother + suklaa-kombossa. Jossakin vaiheessa päätin kait hiukkasen ihastua Tediä esittävään Josh Radnoriin koska päädyin selailemaan tämän fanisivuja samalla haltioituneella tarmolla kuin teininä kääntäessäni saksankielisiä lehtiä The Moffattsien ( voi kyllä! ) haastatteluiden vuoksi. ( okeiokeiokei.. ehkä pääsen tuohon samaan tilaan myös aina kun joku vilauttaa pattinsonin kuvaa )

Auringon laskiessa oli kuitenkin pakko lähteä kirjastolle palauttelemaan yliaikaisia kirjoja ja syömään aina niin hyvää tonnikalasubia. Näihin tärkeisiin tapahtumiin pukeuduin seilorihengessä ja nyt blogeja selatessani huomasin, että en ole ollut ainoa seilori tänään. Itse asiassa ollaan oltu Jennin kanssa aika kaksoset;D

PÄIVÄN ASU

bleiseri – second hand

paita – h&m

jeggingsit – bikbok

huivi – h&m

kengät – your face

Kuvien harvinaisen hyvästä valaistuksesta kiitokset kauppakeskus Sellolle. Yritin ehdotella kähäräpäälle, että otettaisiin aina mun asukuvat tuolla mutta jostain syystä se oikein lämmennyt idealle.