Tentti ohi! Ja aaaaah, miten ihanaa vain lötjäillä tässä sohvalla ilman syyttävästi vieressä mulkoilevaa rikosoikeuden kirjaa. Ja jos ei lasketa ( eikä kyllä lasketa! ) heinäkuun kirjanpidon jatkokurssin kesätenttiä, niin nyt alkoi KESÄ!  Ja nyt voin vihdoin ruveta muuttopakkailemaan koska lupasin itselleni, että kunhan tentti on ohitse voin virallisesti aloittaa asunnon pahviin käärimiseen ja ilontanssit muovimattohelvetistä eroon pääsyn vuoksi. Jei!

Juhlistin tentistä eroon pääsyä hengailemalla Veeran kanssa. Löydettiin meidän kaltaisille jättirinnoille tarkoitettu rintsikkaliike, juotiin pariin otteeseen viiniä ja yritettiin molemmat tuhlata lahjakortteja siinä onnistumatta ( mikä siinä onkin, että kun kerrankin on kortille ladattu shoppailuun puhtaasti tarkoitettua rahaa, niin ei millään löydä mitään?! ) Oli kivaa ja onneksi Veera jaksoi mun toisinaan hiukan haukottelevaakin seuraa, kun tenttistressin purkautuminen ja 24 senttiä valkkaria saivat allekirjoittaneen hiukkasen uniseksi;)

Nyt taidan jatkaa Victorian ja Danielin häistä lukemista ( kyllä, ostin sen iltalehden hääextran! ). Olen aina ollut kateellinen monarkiamaille ja nyt aion kyllä ottaa kaiken ilon irti näistä häistä ihan vain vaikka sillä perusteella, että omaan ruotsalaisen sukunimen ja olen sen vuoksi adoptoinut ruotsin kuninkaalliset omikseni;) En kai ole ainoa, joka jännää millaisen mekon Victoria pukee päälleen 19 kesäkuuta?

Tänään on ohjelmassa ollut Indiedaysin kuvaukset, kaverin pojan 1-vuotissynttäreillä pistäytyminen ( päivänsankari kuolasi mun päälleni ) ja nyt ilta jatkuu lokoisasti huomiseen tenttiin lukien. Vähän pelkään, että pääsen vielä myöhemmin uudelleen väsäilemään tuon tentin mutta yritetään nyt tsempata vielä pari lukutuntia ja rukoillaan kilttejä kysymyksiä huomiseksi.

Ääääh, taas tulee tenttivalitusta mutta hemputti kun se tentti on maanantaina ja koska viikonloppu menee muissa puuhissa olen tänään paahtanut kuin mielitautinen vain huomatakseni, että en mitenkään kykene lukemaan 300 sivua päivässä ( ainakaan optimistisuuden puutteesta mua ei voi syyttää koska aamulla olin aivan varma, että ehdin hyvin lukaisemaan tuon. Niin ja manitsinko, että nuo ” sivut” ovat sellaisia A4-kokoisia? )Mikä siinä onkin, että aina tenttiin lukiessa tarvitsisi vain sen yhden lisäpäivän?

Päivän asun saneli myös tuleva tentti. Lukuaikataulu ei antanut periksi jalkojen sheivailuun, joten ratkaisin asian vetämällä jalkaan saappaat. Ja jooh, oli tuolla ulkona vähän viileää shortseille mutta en aio enää palata kevätpukeutumiseen kun kuitenkin päästii jo hetkeksi lämmittelemään kesäsäässä;)

Nyt voisinkin lopettaa tämän blogilörpöttelyn ja oikeasti painua takaisin kirjojen pariin. Rahanpesurikokset aaah, kuka keksii paremman tavan viettää perjantai-iltaa?

neule – secon hand – shortsit – h&m – vyö – h&m – laukku – marc o’polo – saappaat – minna parikka

ps. päivän lukubiisi. ihan parhautta!

Eiliseen mahtui tunnettain tenttilukua ( luultavasti koko oikiksen ajan lukuennätykseni ), kasa sinisiä vaatteita ja äidin luona Kalevi-koiran kanssa hengailua. Kalea ei vain ihan kamalasti jaksanut kiinnostaa nämä kaverikuvaukset.

Nyt takaisin tenttikirjan ja varkauden tunnusmerkistön ääreen. Toivottavasti teillä on kivempi päivä kuin mulla täällä sohvannurkassa, jonne olen majoittunut cokispullon ja tenttikirjan kera. Cokispullo osoittaa tosin huolestuttavia loppumisen merkkejä ja pohdiskelen juuri, että kehtaanko juosta tuonne parin sadan metrin päässä olevaan kauppaan tässä villasukat – shortsit – mainospaita – poikaystävän huppari – pipo ( älkää kysykö )- yhdistelmässäni. Ja ilman cokista lukeminenhan ei vain ole mikään vaihtoehto.

On monia kirjoja joihin palaan aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka uusi, iskemätön kirja onkin aina uusi jännittävä tuttavuus, koen ihanan turvalliseksi palata toisinaan niiden jo hiukan ryvettyneiden kirjahyllyn aarteitteni luokse. Niiden, joiden lopun osaan jo sanasta sanaan ja joiden sivuille vuodatan kyyneliä jo kymmeniä kappaleita ennen sitä surullisen ihanaa tai ihanan surullista kohtaa.

Olen lukenut The Notebookin seitsemän kertaa. Näiden vuosien aikana olen ehtinyt muuttaa pois kotoa, päästä opiskelemaan ja kasvaa kuusi vuotta vanhemmaksi. Jokaisella lukukerralla kirja on kuitenkin ollut, omasta elämäntilanteestani riippumatta aina yhtä kaunis, yhtä ihana. Ja uskon, että kun joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa kaivan sen taas esiin kirjahyllystäni, rakastun siihen taas uudelleen.

The Notebook on tarina vanhasta miehestä joka lukee naiselle päivästä toiseen samaa tarinaa kuluneen muistikirjan sivuilta. Se on tarina Noahista ja Alliesta, jotka tapaavat ja rakastuvat kesällä 1932. Se on tarina ihmisistä, jotka rakastavat yhtä koko elämänsä.

Jos luet tänä kesänä vain yhden kirjan, lue tämä ja jos katsot vain yhden elokuvan katso tähän kirjaan pohjautuva. Harvoin elokuva onnistuu niin hyvin vangitsemaan kirjan hengen valkokankaalle.

kuvat: imdb