Nyt on avaimet uuteen kotiin.

Tänään piti maalata mutta tapetin alta löytyi toinen, liimattu tapetti.

Nyhdettiin sitä irti 11 tuntia. Siis yhden hemmetin huoneen, kolmen seinän tapettia.

Huh.

Suhteellisen hajoittavaa;)

Nyt Mäkin kanaceasar

ja jakso Frendejä.

Sitten nukkumaan.

Huomenna on töitä ja niiden jälkeen maalataan sekä tapiseerataan:)

Tulipas tehtyä Juhannuksen päivinä yksi todella hyödyllinen juttu ( siis koko asunnon laatikoihin paketoinnin lisäksi ). Picnikin yhteydessä kaivettiin seuralaisten kanssa esiin parisen kymmentä muotilehteä ja selattiin omat tyylimme. Homma menee siis näin: Ota kasa muotilehtiä, selaa ne läpi ja revi irti jokainen kuva jossa mielestäsi on kiva tyyli tai tunnelma.  Kun jokaisen vierellä oli varsin kunnioitettava kasa lehtileikkeitä aseteltiin ne vielä kollaaseiksi seinälle ja jokainen ” analysoi” toisen tyyliä. Saattaa kuulostaa hiukkasen näpertelyltä mutta se todellakin toimi! Kun kuuli oman kollaasinsa sanoiksi aseteltuina toisten suusta, löysi siitä aivan uusia juttuja, huomasi oman vaatekaappinsa vahvuudet ja yhtäkkiä kirpparivaatteiden valinta oli aivan naurettava helppo juttu.Samalla myös selvisi miksi joissakin asuissa on vain niin helpompi olla. Pakko sanoa, että tämä oli kyllä juhannuksen parhaimpia juttuja:)

Ja mitä kollaasistani mm . huomattiin:

-suosin yksityiskohtaisia vaatteita korujen sijaan.

- alaosat ovat joko löysiä tai lyhyitä

-  kerrostuksellisuus

- huoliteltu boheemius ja romanttisuus

- 70-luvun vivahde

Juhannus on mennut pääosin pakkaillessa. Huh, mitä kaikkea rojua sitä onkaan ehtinyt kertyä nurkkiin sitten viime muuton! Minkä ihmeen vuoksi sitä on nähnyt tarpeelliseksi säilyttää kolmen vuoden takaisia musitiinpanoja tai iltapäivälehteä vuodelta 2005?! Ja ihan oikeasti, ehkäpä olisi nyt vihdoin aika luopua cd:eistä joita en ole kuunnellut sittä yläasteen;)  Nyt alkaa kuitenkin kämppä olemaan aika nätisti laatikoissa ja huomenna pääsee jo katsastamaan uuden asunnon. Jei!

Onneksi muuttopuuhista pääsi karkaamaan juhannuspicnikille, niin ei keskikesän juhlinta kadonnut kokonaan laatikkopinojen alle.  Harva asia kyllä voittaa kesäpicnikin hyvällä seuralla ja ihanilla tarjoiluilla höystettynä:)

On eräs jalo ja usein aliarvostettukin taito, jonka olen ajatellut opetella uudelleen. Shoppailun. Ja puhun nyt siitä oikeasti shoppailusta. Siitä, jossa kävellään kaupasta toiseen kunnes jalat ovat rakoilla ja ostoskassit kaivertaneet ranteisiin syvät urat.

Olen kehittänyt pahan tavan hoitaa lähes kaikki ostokset nettikaupoista. Onhan se nyt vain niin pirun helppoa näpytellä itsensä kaikenmaailman asosten, dorothyperkinsien, hennesien ja ellosten sivuille ja hoitaa tuotteet parilla napautuksella ostoskoriin ja kotiovelle ( tai rankimmassa tapauksessa lähipostiin ). Miten laiska sitä oikein voi olla? Ja eiväthän ne vaatteet edes aina ole napakymppejä. Ja sitten palautus maksaa tai muuten vain unohtuu.  Räjähdystilassa olevaa vaatekaappiani asuttaa monta rääsyä joita en ikinä olisi kantanut kassalle oikeassa kaupassa. Sellaisessa jossa olisin heti huomannut huonon laadun/epäistuvan leikkauksen / jonkin muun yleisen epäsopivuuden.

Taidankin aloittaa loppukesän kestävän nettikauppalakon ja ruveta taas oikeasti shoppailemaan. En enää edes muista miltä lempikauppani tuoksuvat ja missä tarvitsee ylitehokkaan ilmastoinnin vuoksi pitkähihaisen päälleen. Oi, palkkapäivä tulejo! Haluan taas päästä suunnistamaan täysien vaaterekkien väliin ja jonottamaan sovituskoppeihin! Haluan taas oppia nauttimaan kaupoissa pyörimosesta ja kivojen juttujen löytämisestä. Ja haluan karsia vaatekaapistani kaikki ne ” ööö, no ei tää nyt kyllä oikein näytä samalta kuin siinä kuvassa…”-katastrofit.

ps. ja mitä ihmettä on muuten tapahtunut kavereiden kanssa shoppailulle? ennen mentiin aina shoppaa. Jumitetaanko me vain kaikki yksinään siellä nettikauppojen sivuilla?

ps2. Ja varmasti aloitan tämän lakon nyt. Enkä mene edes vähän kurkkimaan noita Asoksen sivuilla jyllääviä jättialeja. En varmasti mene.

kuva: www.magnetreps.com

Hahaa, en olekaan niin vanha ja raihnainen kuin olen erehtynyt uskomaan. Käytiin maanantaina  Sallan ja Moukun kanssa riehumassa Linnanmäelle ja niin sitä vaan tämäkin lähes senior-Jonna jaksoi siellä juosta laitteesta toiseen. Paras kone on vain vuodesta toiseen  Vuoristorata. Miten ne aina saakin siihen ne ” nyt vierii ylitärkeä mutteri”-äänitehosteet;) Perinteistä Linnanmäkikokemusta kunnioittaen ahdettiin myös napoihimme makkaraperunat, hattarat, popparit, metrilakut ja vohvelit. Nam, mutta ehkäpä pienoinen osasyy minkä vuoksi istuin sitten loppuillasta ratikassa naama vihreänä;)

Ihan mahtava päivä. Ei se vain ole oikea kesä ilman Lintsiä.