Terveisiä Budapestistä! Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua, hotelli on mahtava ja kaikki on muutenkin aika mahtavaa!

Viettäkää tekin oikein kiva uusi vuosi ja nähdään ensi vuonna!

Onni on sinistä pitsiä, hiukan liian kallis mutta silti mahdollinen hintalappu ja täydellisesti istuva koko. Ja onni on asua söpössä vuorien keskellä olevassa kaupungissa, joka on täynnä söpöjä alusvaateliikkeitä, joissa oikeasti on allekirjoittaneelle sopivia söpöyksiä.

Teinpäs tuossa pari päivää sitten body shopissa hassun mokan. Käväisin kaupan aleissa tarkoituksena hamstrailla lisää kaikkia ihania kookosjuttuja ja onnessani nappasinkin hyllyillä makailleen alepakkauksen mukaani tarkoituksena saippuoida, kuoria ja rasvata itseni ihanaksi kookospilveksi.

Kookospilven sijaan opin, että cocoa = kaakao :D ( en oikein ymmärrä missä sekä aivoja, että hajuaistia haitanneissa höyryissä olen ollut liikkeellä ) Ei tämäkään pahalta tuoksu, oikeastaan aika makoiselta ( ja on tietty kiva tuoksua makoisalta kermakaakaolta kylmänä talvipäivänä ) mutta on vähän hassua tuoksua no, väärältä. Olen kuitenkin ollut aika uskollinen kookostyttö jo lähes vuosikymmenen;)

No, nyt kun olen sitten avannut uuden tuoksusuunnan, niin voisinkin sitten kyseillä teiltä, mistä body butter tuoksusta te pidätte eniten? ( ehkäpä avaan tuoksumieltäni vielä lisääkin; )

ps. meidän budapestin majoituksessa ( joka siis hetken mielijohteesta ja huipputarjouksen myötä muuttui hostellista neljän tähden hotelliksi ;) ) on kylpylä! Eli, tälläiset ihonhoidon parissa vietetyt iltapäivät ovat aika oikeutettuja:)

Ainoa aleostos löytyi Zarasta. Paita toi mieleeni tsaarinajan Venäjän ( johon muuten omasin teini-iässä niin massiivisen pakkomielteen, että voitan vieläkin tsaaritietämykselläni kuusi-nolla lähes jokaisen vastaantulijan ) ja kevään, joten se oli vain täydellisen pakko kiikuttaa kassalle saakka. Asiaa auttaa myös, että tämä sattuu olemaan maailman pehmeintä puuvillaa ja atooppinen ihoni on sen kosketuksesta paratiisissa.

Ah, ihanaa olla takaisin Itävallassa! Vaikka Suomessa olikin kiva viettää joulua, niin kyllä suu vääntyi eilen väkisin hymyyn kun kone rullasi Grazin aurinkoiselle, vuorten ympäröimälle lentokentälle. Suomen tappopakkasten jälkeen on myös aika luksusta nämä Itävallan parin asteen pakkaset ja keväisen aurinkoinen ilma. Ihanan helppoa kun ulkona ei kanssakulkijoiden hengityshöyryt peitä näkymää ja lapasten unohtaminen kotiin ei merkitse samantien koko käden amputaatiota;)

Koska tälle päivälle ei ollut mitään erityistä ohjelmaa ( paitsi siis työhakemusten kirjoittelua mutta jostain syystä olo ei ollut tarpeeksi itserakas niiden näpyttelyyn) läksin keskustaan alennysmyyntejä kurkkimaan. Pankkitilin onneksi löydöt jäivät aika vähäisiksi eikä sitä täydellistä uuden vuoden mekkoakaan löytynyt. Sen sijaan pääsin taas hämmentämään ohikulkijoita asukuvaussessioillani. Onneksi itävaltalaiset ovat niin hirmun kivoja, että jäävät kohteliaasti odottamaan sivuun, kun outo ulkomaalainen ottaa itsestään tusinan samanlaisia kuvia;)

ps. olin Suomessa hiukan järkyttynyt kun tuo mokkahame sujahti päälle. viimeksi samainen ihme on tapahtunut tuosa kymmenisen kuukautta sitten. ja en oikeasti ymmärrä miten tämä vaihdon aikainen pizza-kebab-viini-hamppari-dieettini on onnistunut kroppaa hoikistamaan.

pipo – asos
kaulaliina – nature shop
takki – c&a
pusero – lindex
hame – h&m
saappaat – emu