Siinä tosiaan ehti vierähtää yli kaksi kuukautta mutta nyt voin vihdoin rehellisesti sanoa olevani ihastunut. Linziin. Viimeisen viikon lämpöaalto sai eksymään kotikaupungin aivan uusille kaduille sekä kujille ja havaitsemaan, että pyöräytelkööt itävaltalaiset silmiään minkä haluavat mutta kyllähän täällä nyt ihan oikeasti on aivan pirun kaunista. Luultavasti tämä vuorikansa on tottunut näiden kaupunkiensa kanssa vain niin järjettömään visuaaliseen tykitykseen, että sen vuoksi maan ainoa todellinen teollisuuskaupunki Linz saa aina kamalat kurat niskaansa. Linzistä onkin pariin otteeseen pyydetty ihan omaa postausta ja sellaisen voisinkin ihan mielelläni kirjoittaa:)

Palaneen yläkropan suojaksi kaivoin illaksi raitapaidan ja läksittiin kaupungille syömään pahaa pizzaa sekä ihmettelemään jälleen kerran kuinka hiljaisia itävaltalaiset sunnuntait ovat. Tälläisiä täydellisen rauhallisia päiviä osaisi varmasti arvostaa huomattavasti paremmin mikäli ei sattuisi elämään jo valmiiksi letkeää vaihtarielämää ja kammoamaan sunnuntaipäivien tyhjyyttä;)

Nyt taidan painua tyhjentämään ala-aulan cokisautomaattia tai sihisemään ylimääräistä kuumuutta pois kylmään suihkuun. Huh hellettä!

Keski-Eurooppaa on lellitelty mennyt viikonloppu liki kolmenkymmenen asteen helteissä ja eräs vähemmän fiksu suomalaistyttö intoutui tietty makailemaan tuolla järven rannassa aika surkeakertoimisella aurinkovoiteella kuorrutettuna. Nyt sitten pähkäillään punaisena hohtavaa nahkaa ja mietiskellään ensi viikon Wienpuvustoa uuteen malliin (sinne Wieniinkin piti lähteä jo tänään mutta juuri nyt paikallaan pysyminen tuntuu hiukan toimivammalta idealta) kun ehkä sinne laukkuun pitääkin nyt heittää muuta kuin bikinit;)

Tätä pientä kärähtämistä lukuunottamatta viikonloppu on suhahtanut ohitse aika täydellisen rennosti tuolla järvellä hengaillen, uiden (!!!) ja kavereiden tuplasynttäreitä juhlien. Huomena sitten Wieniin. Odotuksissa Vappu, sushia, erasmusjuhlintaa sekä uusi kesämekko forever kaksykkösestä. Jei!

Pitkästä aikaa hiusasiaa ja päivitystä oman värin kasvattelusta. Sillä tiedättekö mitä…?

Ta-daa! Se kasvattelu taisikin sitten olla siinä!  Oma luonnollinen sävy on selvillä ja innolla olen viimeiset päivät seuraillut hiuksiini ilmaantuvia aurinkoraitoja. Taitaapa muuten olla niin, että ne väripurkit saavat jatkossakin pysya kaupan siellä hyllyillä.

Oma väri tuntuu luonnolliselta, ja minulle huomattavasti sopivammalta kuin yksikään kokeilemani purkkiväri. No, toisaalta tämä ei liene kovin yllättävää kun kyseessä kuitenkin on se luonnollinen oma sävyni;) Tämä kasvatatusprojekti taitaakin olla ehdottomasti yksi parhaimpia päätöksiäni ja lopputulos on mielestäni täysin niiden juurikasvuisten kasvatuskuukausien arvoinen!

En tietenkään voi vannoa, että en enää koskaan värjäisi hiuksiani mutta juuri nyt taidan viihtyä hyvän aikaa juuri näin. Itseni näköisenä.

toppi – h&m – huivi – pieces – shortsit – forever 21 – aurinkolasit – ray-ban (saatu) – sandaalit – ois

 Asu on eiliseltä, parhaillaan hakkaan esseen viimeisiä sanoja täällä asuntolan aulassa (huoneessa ei ole opiskeluvibaa, ulkona liian kirkasta koneen näpyttelylle) ja haikailen järvelle, jonne noin joka toinen ohimenevä on suuntaamassa (loput ovat joko matkalla Danuben rantaan taikka liian palaneita liikkuakseen). Onneksi inha koulutyö on enää viimeistelyä vailla (tosin sehän on se kamalin kohta koska silloin oikeasti joutuu lukemaan mitä kamalaa scheissea sitä on tullut kirjoitettua) ja sitten voikin suuntailla picnic-eväiden ostoon.

Juu, nyt takaisin ihmettelemään kansainvälisten tuomioistuinten ratkaisuja.

Ei tarvinne varmaan sanoa, että nämä ilmat ovat aivan mahtavat! Helteet alkoivat eilen ja sen jälkeen on ehditty tuonne Tonavan varrelle makailemaan jo pariinkin otteeseen. Jos näillä plussa-asteilla jatketaan, ehdin kyllä täydellisesti kyllästyä molempiin bikineihin ennen kuin se “oikea kesä” edes alkaa (tosiaan, paikalliset tuntuvat odottelevan yhtä sitä varsinaista kesää, ainakin noista farkuista ja nahkatakeista päätellen!)

Hassu juttu vain kun jotenkin nuo deadlinet eivät tunnu siirtyvän vaikka jokainen solu huutaakin vain makailemaan aurinkoon. Tänään aamulla kun ikkunasta tulvi jälleen miljoonia säteitä, oli sitten pakko ruveta luovaksi ja pakata kassiin mukaan myös muistiinpanot sekä läppäri. Ja yllätävän hyvinhän se sujui. Inhottava essee on melkein valmis! Jesh!

ps. Otsikko on lainattu  naiselta, jonka kanssa päädyimme gradukaverin kanssa tänään sattumalta rupattelemaan. Olikin aikamoinen tapaus, muuttanut jenkeistä eurooppaan, bailannut pitkin maita ja mantuja erään bändin mukana ja nyt toipui mittavasta onnettomuudesta. Mielestäni siis ehdottomasti lainauksen arvoinen lause ja täytyy toivoa, että vielä opin elämään sen mukaisesti edes puolittain niin hyvin kuin tämä nainen.