Ostin äsken paluulippuni mutta siitäkin huolimatta, että on ihanaa saada paras ystävä ratikkamatkan päähän, päästä nukkumaan oman kristallikruunun alle ja halia pikkuveljiä, en ollenkaan tiedä varasinko lipun kotiin vai ainoastaan Suomeen.

Muutama otos eiliseltä. Erinomainen päivä joka piti sisällään Linzin kaduilla harhailua, pari ukkosmyrskyä (kuka muu tunnustautuu ukkosen kaveriksi?), maailman parasta ruokaa sekä ihanan monikielistä jutustelua.

ps. Kaverini totesi eilen pizzansa äärellä; “ihan vain jo tämän takia kannattaa aina kaveerata italialaisten kanssa” Noilla italiaanoilla kun tuntuu olevan lähes maaginen kyky kaivaa esille hyvä italialainen ravintola kaupungista kuin kaupungista (jopa täältä Linzistä;))

toppi – pikkupuoti wienissä

Ylipainoisesta matkalaukusta huolimatta menin ja ostin uuden kesätopin. Raitoja sekä virkattu selkä. Järjen äänellä ei jälleen kerran ollut mitään mahdollisuuksia.

Syystä tai toisesta Itävallassa juhlitaan Helluntaita tänään. Pyörähdettiin kaupungilla syömässä jättimäiset juustohampurilaiset ja nyt olisi suunnitelmissa useless-holiday afternoon drinking tuolla common huoneen puolella:D Taidankin nyt siis pomppia yhden kerroksen ylemmäs (voisinkin muuten joskus avautua siitä, että 13 kerroksen talossa jumituin tietenkin ensimmäiseen kerrokseen ja siinä missä yläkerroksissa ihaillaan näkymistä Linzin ylle, näkyy omasta ikkunastani puolikas roskakatoksen katto) ja katsastaa jospa sieltä spritzereiden lisäksi löytyisi myös jonkinlainen helluntaiheila ;D

ps. Löysin uuden sarjan; One Upon a Time. Satujen ikuisuuslukijana olen aika innoissani!

Haluan paljastaa teille erään lempipaikkani Wienistä. Kyseessä on kirjakahvila Gumpendorfer Straßella, jossa voi käpertyä lukemaan patinoituneeseen nojatuoliin juuri niin pitkäksi aikaa kun haluaa, jonka wifin salasana on “clapyourhands” ja jossa tehdään latteja joita jopa kaltaiseni kahvinkarttaja juo. Phil on kuin kodin ulkopuolinen olohuone, jossa on erinomaisen kahvin lisäksi loputtomat kirjahyllyt ja jos siihen äärimmäisen mukavaan nojatuoliin ehtii ihastua oikein kunnolla, voi sen aina ostaa omaksi sillä kahvilan huonekalut ovat käsittääkseni kaikki myös myynnissä.

Viime lauantaina vein kyläilleet kaverit kirppiskierroksen (tosiaan, Naschmarktin mieletön lauantaikirpputori on lyhyehkön kävelymatkan päässä) jälkeen kahvittelemaan Philiin ja napsaisin samalla kaverin pokkarilla (itsehän muistin tietty raahata järkkärin reissulle mukaan mutta laturin sen sijaan jätin Linziin) muutaman kuvan muistoksi tuosta äärirennosta lauantaiaamusta jolloin ei ollut kiire mihinkään. Aivan täsmälleen en saanut kuitenkaan paikan tunnelmaa vangittua, eli jos Wieniin eksytte, niin käykäähän itse tutustumassa:)

ps. Yhden matkakaverin matkalukemisena oli muuten One Day ja en vain voinut olla noin kymmenen sivun välein kyselemättä “Missä kohdassa oot nyt? Minkä ikäisiä ne on?” Onneksi kaveri tykästyi kirjaan aivan täysin ja kyllästytettiin sitten porukan kolmatta jäsentä juttelemalla Emman ja Dexterin tarinasta melkein non-stoppina;)

Phil, Gumpendorfer Straße 10 – 12  1060 Wien