pusero – second hand – shortsit – forever 21 - kengät – second hand

Kirjoitin äsken jo pitkän postauksen kaikista niistä asioista, joista juuri nyt kriiseilen. Sitten muistin jotakin: Olen maailman suurin tyhjästä kriiselijä. Päätin siis poistaa äskeiset ulinat ja sen sijaan, että valittaisin niistä täällä, voisin vaikka vain yrittää saada sen ensiviikkoisen tentin läpi, siivota kämppäni ja ihan itse päättää haluanko polkkatukan vai ei. Ainoa ihan todellinen kriisini lienee se, että olen näköjään kävellyt tänään koko päivän paita väärinpäin. Onneksi se ei kuitenkaan kaada edes minun kriisiherkkää mailmaani ;)

 ps. tässä kuitenkin se aiempi valiturvirteni, mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan;D

 Huh, tunnun tarpovani niin monen todellisen kuin keksitynkin kriisin keskellä, että en oikein edes tiedä mistä alottaisin tätä kriisirullaani purkamaan;) Suurin ja todellisin mörkö on tietenkin se ensi viikolla kuumotteleva tentti. Sen mitä olen lukenut, olen lukenut todella tunnollisesti mutta toisaalta taas niin harmillisen hitaasti, että lukemattomien kirjojen kasa on yhä huolestuttavan suuri. Jaiks. Hiukan luulen, että nyt on tultu siihen kammottavaan hetkeen, jossa ihan oikeasti on ruvettava pänttäämään valoisat tunnit mikä tarkoittanee, että juuri kehittämäni “Say Yes To  The Dress”-addiktio saa puhjeta todelliseen kukkaansa vasta tuossa reilun viikon päästä. (Miksi hääohjelmat ovatkin niin hemmetin koukuttavia?)

Niihin syksyn työpaikanmetsästysstressihin en aio nyt edes mennä (koska olen päättänyt, että ne saavat vain järkätä itse itsensä ilman allekirjoittaneen asiaan sekaantumista) mutta sen sijaan olen onnistunut kehittämään niin sisustus-kuin hiuskriisinkin.  Asunnon kanssa kriiseilen koska haluaisin tähän pieneen luukkuuni jotain muutoksia mutta en tietenkään oikein tiedä mitä haluan ja hiusten kanssa jankkaan sitä samaa vanhaa polkka vai pitkät -köydenvetoa.

Totuus tosin on, että näitä lienee turha edes jankata. Tiedän jo, että asunto-ongelma ratkeaisi suursiivouksella ja hiuksissa suosin polkkaa mutta olen vain äärilaiska ylläpitämään sitä. Ehkä pitäisikin vain ruveta kriiseilemään tästä kasvavasta laiskuudestani. Yllättäen se vaikuttaisi olevan ratkaisu niin tenttikriisiin, sisustuskriisiin kuin hiuskriisiinkin;)

Olen ehkä saattanut sanoa tämän aiemminkin, mutta voi pyhä jysäys, kun mökillä vain on kivaa! Tällä kertaa jäi viralliset mökkiolympialaiset kisaamatta mutta kesän paras viikonloppu saadaan silti aikaiseksi kun tanssimatkataan autolla neljä tuntia, syödään liikaa metrilakua, maataan laiturilla ja juodaan itsetehtyjä spritzereita, toistetaan 48 tunnin sisään noin tuhat kertaa “Johnny, La gente esta muy loca! What the f*ck!?” (paitsi ettei kukaan tietty ikinä muistanut tuota espanjankielistä osaa, joten lähempänä totuutta taitaa olla “Johnny, lagentaestamiisdsfjhsdfjkloca, what the f*ck!” ;D ), poimitaan mustikoita, saunotaan kunnollisessa puusaunassa ja pestään hiukset ulkona.

ps. onepiece saatu blogin kautta

 Onnea on marimekko.

ps. Tämä päällä teki ihan hirmuisesti mieli syödä kasoittain kettukarkkeja;)

Päädyin eilen hetkellisessä siivouspuuskassa tekemään pienen inventaarion niin vintillä, vaatekaapilla kuin korulippaallakin. Osaan olla toisinaan aivan onneton materiassa roikkuja ja saatan säästellä kerran tai kaksi käytettyjä mekkoja ihan vain koska niihin liittyy jokin tietty muisto, ajatus tai hetki. Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaapeissa on aivan turha hautoa epäistuvia vaatteita olivat ne miten kivoja tahansa ja ehkäpä ne laatikoiden pohjalle unohtuneet korutkin on parempi laittaa kiertoon:)

Ja koska Iina oli tänään samanlaisissa siivoiluhommissa, yhdistettiin siis voimat ja nyt meidän molempien huuto.net-kohteita pääsee katsomaan täältä!

Nyt se on sitten lopullisesti todistettu! Kaivarin Kanuuna on pohjaton aarrearkku. Viimeisen vahvistuksen tälle pitkään mielessäni eläneelle epäilylle sain eilen,  kun  kannoin kirpparin kassan kautta kotiin nämä nahkapohjan kulumien perusteella kerran tai kaksi käytetyt Pura Lopezin korkokengät. Ne ovat kultaiset. Hämäävästä kokonumerosta huolimatta täydellisen kokoiset. Pehmeintä nahkaa. Täydelliset.

Kotona asettelin uudet kengäni eteisen kaapin sijasta  lattialle peilin eteen. Kun tenttiluku väsyttää, aion vilkuilla näitä ja muistaa, että maailmassa on myös käsittämätöntä kauneutta;)

ps. Maksoivat muuten 10 euroa. Kyllä.