Aamulla oli ihanan sumuista. Vaikka tämän kesän soisikin jatkuvan vielä elokuun, on sumuisissa aamuissa vain jotain ihanan epätodellista.

Kirpputorit ovat mahtavia paikkoja. Varsinkin silloin kun onnistuu löytämään mekon, joka on aivan kuin mittatilaustyönä omalle kropalle tehty.

Kirpputorihinnat sen sijaan eivät ole aina niin kovin mahtavia. Minulla ei ole pienintäkään ongelmaa maksaa hiukan korkeampaakin hintaa kunhan se hintapyyntö on tasapainossa tuotteen kanssa. Voin siis aivan mainiosti kaivaa lompakosta viiikymppiä jos saan siitä vastineeksi Marimekon käyttämättömän takin mutta en aivan varmasti maksa kahtakymppiä mekosta, joka myytiin Vero Modassa viime vuonna kolmella kympillä (alennuksessa sen taisi saada kympillä). Hei, haloo.

 neuletakki – new yorker – huivi – second hand - toppi - part two – farkut – liu jo (saatu)

Gotyen Somebody That I Used To Know on vielä useammankin kuukauden kuuntelun jälkeen yksi parhaista ja osuvimmista biiseistä joita olen kuullut pitkiin aikoihin.

Tarvitsen kahvinkeittimen, mielellään kahvikoneen. Sellaisen mihin ladataan kapseleita ja saadaan vastineeksi naminamikahvia. Tämä huomio tuli tehtyä äsken kun nukahdin kahdeksan tunnin yöunista huolimatta tenttikirjan päälle. Jonkinlainen kahvivekotin olisi aika erinomainen ratkaisu näihin turhiin päiväuniin ja ruokkisi samalla päivä päivältä kasvavaa kahvirakkauttani.

Pitäisi päästä kampaajalle. Mahdollisimman pian.  Tuota sotkusykeröä ei enää edes hyvällä tahdolla voi kutsua kampaukseksi saati hallituksi hiustenhoidoksi.