Löysin eilen aivan ihanan mekon Kaivarin Kanuunasta. Ostin sen vaikka istuvuudessa oli toivomista ja materiaalilaputkin puuttuivat. Jotenkin tästä mekosta vain tuli sellainen määrittelemätön hyvä tunne.  Tunne, että tämä mekko kuuluu vaatekaappiini, minun päälleni. Kuten Iina jo tiivisti: “Ihan kuin sulla olisi ollut toi mekko aina“.

Mekko pääsi eilen päälleni Sorelin tilaisuuteen, jossa pääsi kenkien lisäksi ihastelemaan myös upean akustisen keikan heittänyttä Heli Kajoa. En tiedä kuka pystyy kuuntelemaan “Jos mä kuolen nuorena” itkemättä. Minä ainakaan en pysty.

ps. Kaverini joka oli kokeillut tätä täsmälleen samaa mekkoa vain muutama tunti aiemmin, kysyi heti kun kerroin löydöstäni, “Ai, se missä on sellainen sydämenmuotoinen yläosa. Mietinkin sua kun kokeilin sitä tänään” ;)