Tiedättekö kun joskus vain ottaa aivan hemmetisti päähän? Niin, että tekee mieli potkia seiniä kunnes varpaisiin sattuu? ( joka muuten tapahtuu jo ensimmäisellä potkulla mikäli vastassa on vanha kunnon betoniseniä. terveisin: hiljalleen mustuva pottuvarpaan kynteni)

Juhannussuunnitelmat kaatuivat vatsatautiin ( ei tosin omaani mutta vielähän tässä ehtii ) ja muutenkin juuri nyt on sellainen fiilis, että kaikki on surkeaa ja tyhmää. Onneksi edessä on kuitenkin pitkä viikonloppu, jonka aikana ehtii kunnolla rypeä itsesäälin syövereissä ja syödä pari kiloa suklaata. Vähintään.

ps. ihana myös tämä Suomen kesä kun ei juhannuksenakaan selviä ulkona ilman neuletakkia. kiitti vaan pohjoinen sijainti.

Erinomaisia syitä miksi tämä päivä on aika paljolti sieltä syvimmältä:

1) Olen puoli-kipeä. Eli ihan terve niin kauan kun makaan sängyssä tai lojun sohvalla mutta heti kun yritän poistua asunnon ulkopuolelle tärisen kylmä-kuumakohtauksessa. Yhden luennon sinnittelin tänään ja sitten palasin kiltisti peiton alle. Ääripääihmisenä olisin mieluummin vaikka ihan kunnolla kipeä koska tässä tulee vähän huijariolo. 

2) Menin sitten reputtamaan rikosoikeuden tentin. Toisen kerran. Vaikka heikosta menestyksestä olisi jo valmiiksi aika hyvä aavistus, otti se silti aika ankarasti päähän tutkailla sitä hylsyä tuloslistasta ( varsnkin kun ensin tuijotin ihan autuaana väärää riviä ja luulin jo päässeeni läpi)

3) Maailman mulkuimpien kurssien kruunaamaton kuningas, eli TVT2. Tarkoittaa kasoittain turhia esseitä niinkin kiinnostavista asioista kuin minä kirjoittajana, tieteellinen- ja prosessikirjoitus, tiedonhaku… Lisäksi hauskuutta täydennetään myös excel-kaavioiden laadinnalla ( luojan kiitos poikakaveri on teekkari!), netistä katsottavilla ehdottomasti maailman tylsimmillä luennoilla sekä ulkomaalaisten tiedonhankuportaalien tonkimisella ( hae tämän lehden, xxxx-vuoden sen ja sen numeron kolmannen painoksen sisällysluettelosta tässä mainuttu artikkeli…). Hei, ihan oikeasti ja sitten vielä kehdataan ihmetellä miksi jengi ei valmistu:D

päivän asu: huppari – muisto vaihtarivuodelta -leggarit-new yorker-villasukat-äiti

4) Meillä ei ole mitään hyvää syötävää. Ei mitään.

5) En vieläkään tiedä mitä laitan ensi viikon Fashion Awardseihin päälle. Koska menen sinne kahden tyylikkään neidin avecina, haluan näyttää kivalta ettei mulle naureta. Koska siis tietenkin aina kaikkia huonosti pukeutuneita aveceja osoitellaan ja nauretaan. Ja joskus heitellään mädillä jutuilla.

6) Nyt joudun aloittamaan saksantehtävän vääntämisen. Eikö muka riitä, että nolaan jo itseni siellä tunneilla kun en tajua sanaakaan mitä se maikka sanoo, vaan joudun vielä postailemaan mun kirjallista noloutta johonkin kurssin blogiin KAIKKIEN NÄHTÄVILLE.

Kai teilläkin on ihan tyhmä päivä?

Ääääh, mikä päivä! Hengasin koululla aamuyhdeksästä viiteen saakka ja pänttäsin päähäni tunnollisesti rikosoikeutta huomiseen tenttiin, vain huomatakseni, että olen tenttimateriaalia metsästäessäni unohtanut yhden tutkintovaatimuksen, eli sellaisen lähelle 150 sivun pätkän.Ja koska tämä loppuilta pitää pyhittää saksan akkusatiividatiivisotkujen opetteluun huomista koetta varten, taitaa jäädä rikokset lukematta. Voi saatanansaatanansaatana! ( ja miksi hemmetissä mulla on huomenna KAKSI tenttiä?!)

Sen verran otti päähän koko opiskelu, oikis ja maailma, että suuntasinkin koululta kotibussin sijasta kauppoihin. Olin ajatellut säästää ostokset parin viikon päähän Amsterdamiin mutta eiköhän sitä ihmisrukka ansaitse uuden hameen ( ja kaksi paitaa, ja legginsit) tälläisen päivän jälkeen. Materia ei ehkä tuo onnea mutta kyllä se äärimmäiseen potutukseen ainakin pikkuisen auttaa. 

Surkean päivän kruunaa surkea asukuva. Mutta ei se mitään. Asukin oli aika surkea. Ja näköjään hame likainen. Voi takapuoli, tää päivä oli kyllä just sieltä. 

Nyt meen lukeamaan saksaa. Haluisko joku kertoa mulle miten helvatassa tiedän milloin tulee epämääräinen ja millon määräinen muoto?! ( joo, ekaa kertaa epämääräinen, sitten määräinen tai jos asia tunnettu niin silloin heti, mutta miten sen muka tietää milloin jokin asia on tunnettu?! )

Olen 25 vuotta elänyt kuivan, hilseilevän ja särkevän ihoni kanssa. Olen tottunut kantamaan kolmea putkiloa rasvaa mukanani, nukkumaan tarvittaessa hansikkaat kädessä ja olemaan meikkaamatta kun silmäluomien iho hilseilee liikaa. Nyt ihoni on kuitenkin tehnyt jotain mihin en mitenkään olisi voinut varautua tai mitä en ymmärtänyt edes mahdolliseksi. Finnejä. En täysin ymmärrä, että miten tämä ihontekele on onnistunut keräämään itseensä edes sen vertaa rasvaa, että olisin saanut aikaiseksi yhden näppylän mutta että vielä kaksi. 

Vihdoin ymmärrän, miksi porukka valitti näppylöistään niin paljon teininä ja heilui ympäriinsä niiden kellertävien peitepuikkojensa kanssa. Samaan aikaan läiskin itse rasvaa naamaan ja mietin, että ihme tyhjästä valittajia. Eihän mikään voi olla kamalempaa kuin kuiva iho. Ja no, ei kyllä voikaan olla mutta ei tämä uusi sukellus rasvanäppylandiaankaan mikään kesäpicnic ole. Tänäänkin töissä sain jatkuvasti ravata peilin edessä peittelemässä uusia punoittavia kavereitani + miksi kukaan ei ole ikinä välittänyt mainita, että ne on kipeitä?!

Ja kun sitten vihdoin raahauduin kotiin pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä ja yhä näppyläisenä ei mua tietenkään tervehdi tuoksuva thainoutoruoka perjantaiperinteen mukaisesti ( ja perinne ei ole liioittelua. Se lähithaimaalaisen setä halaa nykyään kähistä kun mennään noutaa safkat. Okei, okei, käydään siellä EHKÄ vähän useammin kuin kerran viikossa;) ) vaan joku nihkeä lappu, että asuinkumppani on pelaamassa bilistä. Nyt mulla on siis sekä näppylöitä että nälkä. Jos elämä rasvaisella iholla on tätä niin haluan takaisin hilseilevään menneisyyteen. 

Nyt taidan hukuttaa suruni rikosoikeuden kirjaan. 

loppuun kuitenkin gallup:

Onko ihosi kuiva vai rasvainen?

ps. edelliseen postaukseen voi vielä heittää kysymyksiä:)

PÄIVÄN ASU
takki – guess
neule – gina tricot
paita – lindex
nahkahame – second hand
kengät – minna parikka

Aaargh! Nyt voisi oikeasti pohtia, että mitä hemputtia oikein ajattelin kun ilmoitin itseni tuolle oikeasti saksaa osaavien kurssille?! Viimeiset kaksi tuntia olen vääntänyt 150 sanan tekstiä itkua vääntäen ja kähäräpäälle raivoten ( se raukka on kirjoittanut ylppäreissä ton kauhukielen, eli ymmärrän asian niin, että herra on velvoitettu istumaan mun vieressä koko kirjoituskidutuksen ajan ja muistelemaan useampi vuosi sitten oppimiaan kielioppijuttuja. ja tietenkin suutun jos se ei muista jotain. )

En oikeasti pysty tähän. En vain pysty! Olen kuitenkin päättänyt, että opin siedettävän saksa, joten tässä sitä nyt kuristutaan hitaasti itse solmittuun köyteen. ( voitte muuten tästä lähtien laitella mulle kommentteja myös saksaksi;) ).  Niin ja avauduinko jo, että noi tekstit pitää kirjoittaa sen kurssin blogiin kaikkien nähtäville ja sitten se ope-setä korjaa ne sinne KAIKKIEN NÄHTÄVILLE!

Tänään käväisin yliopistolla palauttamassa TOISEN saksankurssini ( siis mitä ihmettä! miten oon päätynyt kahdelle saksankurssille ja vielä omasta tahdostani! )  aineen ja ostin Ginasta neuleen suojelemaan ulkona hakanneelta kylmyydeltä. Mistä ihmeestä nää celsiukset pamahti? On se kumma, että jo lokakuussa palelee villakangastakissa. Neuleen värin valinnassa inspiroi ( yllätys, yllätys) jalasta löytyneet uudet elämäntarkoitukseni. 

Huomenna herätys jo puoli seiskalta joten nyt täyttämään päivän sohvalla makoilu-kiintiötä.

mutta, iskeekö pinkki, iskeekö saksa?

EDIT:// SIIS MITÄ HELVETTIÄ, SE MEDIAMAKSU HYVÄKSYTTIIN?!